Näytetään tekstit, joissa on tunniste piipi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piipi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. joulukuuta 2015

Varusteltu on täälläkin


Pukluntuoksuisen hiljaiseolon jälkeen huikkaanpa minäkin välillä tänne jotakin. Täällä meilläpäin ei ole ollenkaan niin talvista kuin tuolla pohjoisessa kuulostaa olevan. Sen tietää esimerkiksi siitä, että lasten ulkovaatteita pitää tuon tuosta pestä, kun ovat niin ravan ryvettämiä. Sitä kunnon talveahan me tänne odotetaan. Just nyt on kuitenkin hentoinen lumipeite kaikkialla, jouluvalot ikkunassa ja ensimmäiset joulutortutkin syöty. Ja pikkuinen tytöntyllerö kasvaa hurjaa kyytiä ja hymyilee välillä hyvin herttaisesti. Että mikäs tässä on itsenäisyyspäivää odotellessa.


Kun vauva syntyi, ajattelin, että mitenkäs se loppuraskaus meni niin, etten juuri mitään ehtinyt vauvalle tekemään. Mutta kyllä sitä jotain oli kuitenkin tullut tehtyä.

Sakrun innoittamana otin syyskuiselle mökkireissulle mukaan ompelukoneen ja saumurin tykötarpeineen. Olipa vain mukava ommella leppoisan mökkeilyn lomassa. Tuo kokopuku oli jäänyt joskus kesken, joten tein sen nyt loppuun. Puolipotkarit tein tuollaisesta hauskasta onteloneuloksesta, jonka löysin paikallisesta kangaskaupasta. Ja piipi - tietenkin piipi myös uudelle vauvalle! Otin tietoisen riskin ja valitsin väriksi niin pinkin kuin olla ja voi. Uusi olisi täytynyt väkertää, jos maailmaan olisikin putkahtanut poika.


Tämän mobileidean nappasin kerran ystävien vauvan pallomobilesta. Erikokoisia massapalloja siis maalaillaan ensimmäiseksi. Pallot pujotellaan paksuun siimaan ja lukitaan ne solmuilla omalle paikalleen. Ja siimat kiinnitetään sitten tuollaiseen metalliseen askartelurenkaaseen sievästi kirkkaalla teipillä. Siimalla laitoin myös koko komeuden roikkumaan kattoon.


Tästä tuli oikein suosittu kapistus ainakin tämän meidän vauvan silmissä. Innostuksella ei tunnu olevan rajoja, kun vauva saa hoitopöydällä ollessa katsella noita heiluvia palloja. Mietin jo, teenkö toisenkin - pienemmän ja helpommin siirrettävän version, jota voisi sitten kuskailla ja ripustella milloin minnekin.



Niin monesta blogista olen näitä vaunuverhoja nähnyt, että pitihän se minunkin innostua sellainen tekemään. Ja niin oli näymmä Sakrukin innostunut! Leikkelin soiroja punavalkoisista kankaista, kuten kuvasta voi vallan mainiosti päätellä. Minun tilkkutyöt ovat siis tämäntasoisia. Kerron kyllä teillekin, jos joskus innostun monimutkaisempia tekemään. Kovin laajoja sepustuksia vaunuverhon tekemisestä tuskin tarvii tehdä. Monitoimirenkaat tilasin kuitenkin Kuusamosta, MiniQ:lta.



Onpas vain nyt mukava, kun verho pysyy ihan oikeasti paikoillaan. Ei enää virityksiä, eikä väristyksiä siitä, että tuuli puhaltaisi vasten vauvan kasvoja.



Imetystyynyn ostin jo toiselle lapselle. Kangas oli kauhean ruma (kirkkaansininen, jossa oli keltaisia ankkoja), ja päätin samantien, että ompelen siihen uuden päällisen. Kovin monimutkaisesta ompeluksesta ei olisi ollut kysymys, mutta niin vain kasvoi se lapsi ohi imetysajan. Syntyi tyttökin taloon, enkä saanut ommeltua uutta päällistä. Tyynyä en kyennyt käyttämään ollenkaan, koska se oli ruma. Kirppikseltäkään kukaan ei sitä ostanut, koska se oli niin ruma. Nyt syksyllä se osui silmiini varaston nurkasta ja päätin tarttua toimeen. Ommella surautin tuollaisen harmaan päällisen ja iskin nahkamerkinkin sivusaumaan. Ja käyttöönhän se pääsi! Että on sillä näymmä merkitystä, minkälaisilla kankailla arjen toimet on päällystetty.



Mukavaa itsenäisyyspäiväviikonloppua!



torstai 18. joulukuuta 2014

Piipin ohje



Jouluun on vielä muutamia öitä aikaa, joten vielä ehdit näperrellä yhden pehmoisen lahjan pienimmäiselle. Tai sitten voit tarttua toimeen helmikuun pakkasilla tai kesän lämpöisillä. Oikeastaan milloin vain on hyvä aika tehdä pehmoinen turvalelu omalle tai ystävän lapselle.

Aikasemmin kerroin teille piipistä, jonka tein nuorimmaista odottaessa. Vuoden verran tuo keltainen piipi ehti kulkea mukana, mutta nyt se on kertakaikkiaan kadonnut jonnekin. Saattaa olla, että joskus se vielä tupsahtaa esiin jostakin, mutta tein nyt kuitenkin uuden tilalle. Samalla otin kuvia eri tekovaiheista, sillä piipin ohjetta on kyselty. Kun olet tehnyt ensimmäisen piipin ja hoksannut idean, voit soveltaa kokoa ja muotoa mielin määrin. Tällä ohjeella saat tehtyä nuken, jonka pituus on päälaelta varpaisiin mitattuna n. 25 cm.


 Tarvitset:
- mukavan pehmoista kangasta piipin pukua ja lakkia varten, esimerkiksi velouria
- vaaleaa trikookangasta n. 45 x 35 cm pipin vartaloa varten
- vanua pää-, käsi- ja jalkapalleroita varten
- ompelukone, sakset, neula ja lankaa



1.  Valmista piipille vartalo. Suorakulmaisen trikookankaan keskipisteen yläpuolelle tehdään pääpallura (halkaisija n. 5,5cm). Kulmiin taas tehdään pienet pallurat käsiksi ja jaloiksi (halkaisija n. 2 cm). 


Laita vanua sen verran, että pallurasta tulee suunnilleen pyöreä ja tiivis. Vanu hirtetään kaksinkertaisella langalla piiloon, lanka päätellään huolellisesti.



 2. Tee piipille silmät ja suu. Lanka kannattaa päätellä takaraivoille, niin kaikki ylimääräiset solmulangat jää sinne hyvin piiloon. Olen tehnyt piipeille aina vain silmä- ja suupisteet. Näin lapsi voi nähdä kasvot iloisina, surullisina tai ihan minkälaisina haluaa.



3. Leikkaa piipille vaatteet. Yllä kaavat pukuun ja lakkiin. Kaavat sisältävät saumanvarat. Pukua varten tarvitset tietenkin etu- ja takakappaleen. Lakkiin tarvitset vain yhden kaavan mukaisen lakkikappaleen. Kaavat olen piirtänyt A4-paperille, joten skaalaa kuva tulostettaessa suunnilleen sen kokoiseksi.

4. Ompele puku ja lakki ompelukoneen suoraompeleella kuvan mukaisesti. Leikkaa kaarevien kohtien saumanvaroihin lovia, jotta sauma ei kirraa niistä kohdin oikeinpäin käännettynä. 




5. Käännä vaatteet oikeinpäin. Pue ne piipin ylle.


6. Käännä lakin sekä hihan- ja lahkeensuiden reunaa vähän ja ompele se niin sievästi kuin osaat kiinni vartaloon.


Käsinommeltavat kohdat näkyvät ylläolevassa kuvassa.




Kun viimeinenkin lanka on päätelty, on piipi valmis!

Meidän perheen nuorimmainen asettelee piipinsä aina poskea ja kaulaa vasten. Jotenkin se on niin hellyttävä näky, että kyllä varmasti teen taas uuden piipin, jos tuo menee hukkaan. ♥