Unten maille autuaille

Joskus talvella kun valokin on sinistä, tekee mieli vaihtaa sänkyyn uudet tyynyt ja luoda makuuhuoneesta rauhan tyyssija. Silloin viisaiden mukaan unikin tulee paremmin. Nämä tyynyliinat ovat pikaompeluksia: kaksi saumaa per tyynyliina. Finlaysonin oksakangas on kirppislöytö ja vaaleansininen leveävakosametti Ottobrelta. Edessä näkyvä pitsiliinatyyny on ommeltu Ikean valkoisesta pellavasekoitekankaasta ja kirppisliinasta. Siinä on siis luonnonvalkoinen pitsiliina ja kirkkaanvalkoinen taustakangas.

Tämä tyttösen yöpukukin on pikaompelus. Tein sen omasta vanhasta t-paidasta, jota en sitten osannutkaan pitää. Lisäsin särmää tummansinisillä kanttauksilla. Helmakäännettä hyödynsin, tottakai. Kaava on kaivettu toisesta mukavasta yömekosta. Nyt voi tyttökin huoletta mennä lampahia laskemaan.

Pitkäsilta. Pätkä mies

veteen tuijottaa.

Sillan alla sorsanpoika

katsoo kurkkijaa.

Hetkisen he kuuntelevat

samaa suhinaa...

Kaisaniemenlahteen jostain

tähti putoaa.

Nyökkäävät he toisilleen,

täytyy lähteä...

mutta nyt on molemmilla

pala tähteä.

Ilpo Tiihonen

Kauniita unia sinullekin!

Sovitusnukke

Näin ystävänpäivänä voi ainakin suunnitella mukavaa päivää siskon, ystävän tai vaikka jonkun porukan kanssa. Toteuttaminen pikaisellakin aikataululla onnistuu vallan mainiosti, jos haluatte sovitusnukkeja tehtailla. Tarvitsette:

                                                    - pari rullaa ilmastointiteippiä
                                                      (yhteen nukkeen menee reilu yksi rulla teippiä)

                                                    - sakset

                                                    - vanha toppi, t-paita tai pitkähihainen

                                                    - tuorekelmua

                                                    - vanhoja tyynyjä 

                                                    - hyvää ruokaa.

Tarkuuvarmasti saatte noilla eväillä aikaan lähes ikimuistoiset teippauskutsut! Pikkusisko löysi Burdan sivuilta helpon sovitusnukkeohjeen, jonka avulla tehtiin isosiskon kanssa sovitusnuket tulevia ompeluja varten. On kuulkaas aikamoisen mielenkiintoista nähdä, miltä sitä ihan oikeasti näyttää. Reilua tuntia ei millään jaksa olla luonnottomassa peilausasennossa, jossa ryhti on hyvä ja vatsa tiukkana. Nukke kertoo armottoman rehellisesti sen, kuinka kumaraselkäisenä sitä eloa taivaltaa ja missä pullottaa mitäkin.

Tässä muutamia vaihekuvia meidän sovitusnukkeprojektista. Tarkemmat ohjeet näette siitä alkuperäisestä Burdan ohjeesta. Seuraavaksi listasin joitakin vinkkejä, mitä itse huomattiin:

- Mieti, mitä toppia tai paitaa et enää tarvitse. Vähän pitempi malli on hyvä tässä hommassa, niin ei tarvi erillisiä lisäosia asetella lantion kohdalle. Pue se päällesi. Kaulan seutu ja tarvittaessa myös olkapäät on hyvä suojata esimerkiksi kelmulla, niin irrottautuminen kaavusta on vähän helpompaa. Käy vessassa, juo lasi vettä.
-  Teippaaminen on hyvä aloittaa rintojen alta. Sen jälkeen teippiä laitetaan ristiin ja rastiin, pitkittäin ja poikittain ainakin 2-3 kerrosta edeten pikkuhiljaa kohti lantiota. Teippaus saa olla napakka, jotta mitat säilyvät suunnilleen samoina. Muista hengittää.
- Kun teippaus on tehty, on aika kuoriutua. Paita leikataan takaa auki. Pyöreäkärkiset sakset ovat hyvät tähän hommaan. Riisu teippipaita päältäsi. Tässä vaiheessa olo on luultavasti samanlainen kuin olisit ollut juhlissa sadetakkikankaasta tehdyssä juhlapuvussa ja riisuisit sen illalla pois. 
- Teippaa leikkaussauma kiinni. Teippaa myös kaula-aukko sekä kädentiet kiinni. Helpottaa huomattavasti, jos kaverisi auttaa näissä kiinniteippaamisissa. Myös nuken täyttäminen on hyvä tehdä yhdessä. Täytä nukke esimerkiksi vanhoilla tyynynsisuksilla. Täyttäminen on jossain määrin haastavaa, sillä täytettä survomalla saa helposti soikeasta pyöreän. Ympärysmitta ei pääse täyttämisessä muuttumaan, mutta muoto pääsee. Taputtele siis tarvittaessa esimerkiksi vatsan seutua litteämmäksi.
- Tee alaosaan vahvasta pahvista soikea kiekko. Tee keskelle reikä, josta pujotat esimerkiksi harjanvarren nuken sisälle. Teippaa helma kiinni pahvikiekkoon. Tee jalusta, johon harjanvarren voi kiinnittää.

Sovitusnukkekuvia selaillessani törmäsin tällä tekniikalla tehtyihin nukkeihin, jotka oli sitten vielä päällystetty jollakin kauniilla kankaalla. Jos päällystyshomman jaksaa tehdä, voisi nukkea pitää esilläkin. Tuollaista teippiemäntää tuskin kauan jaksaa katella. Joku paikka pitäisi keksiä. Niin, joku paikka pitäisi keksiä. Sehän tässä on ongelma. Missä säilytät tuommoista kohtuullisen tilaavievää sovitusnukkea? - No, kun ei se sinne mahu! Ompeluhuone on jo täynnä.

Totta kai piti sovitusnuken päästä heti sovittamaan vaatteita. Olikin hauskaa pukea sille päälle omia vaatteita, katella ja pyöritellä, että näyttääkö tutulta vai vaihtuko nukke sittenkin siskon kanssa. Niin tai näin, olen varma, että sovitusnukke helpottaa ompelemista. Toissa kesänä ompelin tuon takin Finlaysonin Taimi-kankaasta. Ihastuin kankaaseen ja ihastuin takin malliin, mutta silti olen pitänyt takkia todella vähän. Olen miettinyt, pitäisiköhän joku muu tuota takkia enemmän.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille! 

Pidetään ystävistä huolta, leivotaan lämpimäisiä ja kiikutetaan niitä edes virtuaalisesti toisillemme.  

Lämpimiä spelttirieskasia teille jokaiselle. 

♥

Ps. On kuulkaas verrattoman mukavaa pitää blogia yhdessä jonkun ystävän kanssa. Koska etäisyyttä on niin paljon, pysyy blogin myötä aika hyvin kärryillä ainakin siitä, mitä toinen siellä jossakin on väkertänyt. Nämäkin rieskat olisivat jääneet leipomatta, jos ei oltais soiteltu Sakrun kanssa aamupäivällä blogiasioiden tiimoilta. Siellä aikovat paistaa sydänsämpylöitä kotiintulevalle. Hyvä idea, lausahdin ja laitoin taikinan muhimaan täälläkin.

Lasten käden jälkeä

Voiko lasten kanssa maalata taidetta? Miten siinä voisi lähteä liikkeelle? Tämä seinällä näkyvä teos on koottu tyttöni maalaamista pahvilautasista. Teos on jo purettu ja asuntoakin vaihdettu, mutta onneksi talletin sen kameralla niin se ei heti unohdu.

Ensin ajattelimme vain maalata kummitätin tuomilla väreillä. Mutta eipä löytynyt sopivia papereita ja pahveja, joten käytimme pahvisia asettilautasia. Sitten tuli mieleen, että noistahan voisi tehdä kortteja kummeille ja mummeille.

Seuraavaksi ne alkoivat näyttää hauskalta ryhmältä siinä kuivuessaan. Tuli ajatus nostaa ne seinälle. Ihan innostuin filosofoimaan kun niitä kattelin. Että kyllä täytyy lapsiperheessä näkyä pienen ihmisen kädenjälki. Mikä se tämmöinen aikuisten talo on!

Tyttö läträili ja testaili. Pöytä vähän sotkeutui ja sormet nyt tietystikin. Vanha maalausessu, jota tyttö kutsuu jostain syystä aamutakiksi, näytti hihoista lyhyeltä. Minun pikkutyttöni näytti yhtäkkiä pitkältä ja laihalta. Ja lapsuus sen kuin kului vain hänellä ja liian pienellä maalausessulla piti pärjätä.

Heräsi käytännöllisempi ajatus isommasta essusta. Kopsahti postiluukusta samoihin aikoihin Suuri Käsityö -lehti 3/2013, jossa oikein tarjottiin maalausessun kaavaa. Jäin miettimään, mistä sen tekisin ja löysin kirppikseltä oranssinkeltaista liukasta suihkuverhoa. "Tästäpä loihdin tytölleni uuden isomman essun maalausintoa ylläpitämään", ajattelin miltei herkistyneenä. 

Työn edetessä huomasin, että voisin laittaa ohjeesta poiketen hihoihin resorit (Marimekon alelaarista) ja korvata loput nauhat tarranauhoilla. Lisäksi muokkailin hieman kaavaa muutenkin. Suihkuverhoa oli vähän vaikea ommella. Ei siihen kuitenkaan mitään ihmeellisiä kikkoja tarvinnut keksiä. Työ keskeytyi triljoona kertaa. Sain sentään sen valmiiksi. Olisi pitänyt tehdä isompi. Teenkin vielä. Ja annan tämän pikkusiskolle.

Suihkuverhoa on jonkin verran jäljellä, joten voin tästä ommella jollekin lastenkoon essun, jos sellaista kiinnostusta ilmenee. Yritän nykyisin tuhota kankaan loppuun saakka. Kertokaa sähköpostilla, jos tällaista halajatte. Korvausta kivuista ja säryistä voisin pyytää noin kympin plus postikulut. Tämä on tällainen yksittäinen tapaus, kun en keksinyt, kenelle uskaltaisin antaa tällaisen lahjaksi. Nyt ei meillä pitäisi olla esteitä taide- ja maalaushetkille. Kenties voisin itsekin innostua vielä.

Synttäripuseroita

 

Oi sitä onnenpäivää, kun oma synttäripäivä viimein koittaa!

Meillä on muutaman vuoden ajan synttärivalmisteluihin kuulunut myös synttäripuseron suunnittelu. Toteutus on ollut lähinnä äidin vastuulla, mutta väritoiveista on ainakin keskusteltu lasten kanssa. Ykkös- ja kakkospuserot puuttuvat, koska tämmönen idea putkahti päähän vasta, kun vanhimmainen oli täyttämässä kolme vuotta. Täytyy täydentää numeropuserosuora, kun meidän nuorimmainen alkaa viettää synttäreitään.

Kolmospusero valmistui siis ensimmäisenä. Applikoin kolmosen etukappaleeseen, ompelin paidan valmiiksi ja tajusin, että tuo kolmonen on aivan liian matalalla. Se roikkui puseron alareunassa ja näytti siellä kerrassaan alakuloiselta. Että opinko jotain? Jovain. Jos aikoo applikoida eteen ja  keskelle jotain, täytyy kuvion olla aika ylhäällä. Muuten ei näytä hyvältä, ei ollenkaan. Lisäsin kolme palloa tasapainottamaan kokonaisuutta. Nythän se näyttää kuin suoraan matikan kirjasta napatulta. Lukumäärä ja numero kohtaavat.

Nelospuseroa tehdessä muistin tämän korkeussäännön ja siitä tulikin kerralla kelpo juhlapusero. Näille synttäripuseroille on tietenkin ominaista valmistua juuri ennen h-hetkeä, joten ylimääräiset mutkat matkassa tuottavat tuskastumista ainakin tekijälle. Tässä nelonen on ensin painettu keltaiselle trikoolle, leikattu siitä irti ja applikoitu puseroon kiinni. Reunat on ommeltu pelkästään suoraompeleella, mikä tuo aivan uuden ilmeen applikointeihin.

Viisvuotissynttäreille puseron piti olla sininen ja vähän niinku semmonen pelipaita. Tavoiteltiin pelipaitamaisuutta sillä, että eteen ommeltiin pieni vitonen ja selkäpuolelle taasen iso vitonen.

Serkkupoika sai synttärilahjaksi kutospuseron, joka on lähes kopio vitospuserosta.

Joukkueen pelipaidat ovat valmiina ainakin hyökkääjien osalta. Vai puolustajiako niitä on kaks..

Pikkunumerot oon myös painanut ensin, leikannut, liimannut ja ommellut. Numeroita kävin painamssa siellä samaisessa kansalaisopiston piirissä, missä edellisetkin numeropaidat ovat saaneet alkunsa.

Vitospaitaan keksin kokeilla tuommoista vetskarikoristusta toiseen raglansaumaan. Viisvuotiaan mielestä se on ainakin hirviän hauska -  narraustaskuksi sitä nimitetään. Aukeaa kyllä, mutta siellä ei oo kuitenkaan mitään sisällä. Huh, mikä huijaus!

Synttäripusero puetaan ensimmäisen kerran päälle, kun niitä synttäreitä sitten ihan oikeasti juhlitaan. Ja sitten vain puhkumaan ja puhisemaan, että kynttilät sammuu.
Ps. Huomaatteko, miten mehupinta lasissa vinoilee. Viisvuotiaallekin kaikki on näymmä mahdollista.

Pehemiää kaunistusta

Kankaiden hypistely on ihanaa! Harrastan sitä kirppiksillä ja kangaskaupoissa. Pienestäkin kauniista palasta saa tyynyn. Tai tyynyliinan, olen oppinut sanomaan. Tyynyjä meillä on kuulemma jo tarpeeksi, mutta eri kokoisia tyynyliinoja ei koskaan! Katsokaapa tuotakin kangasta tuossa tyynyssä: se löytyi kirppikseltä ja tiedä vaikka olisi jonkun itse kutomaa puuvillakangasta. Sain siitä tyynyn kokoa 50 cm x 50 cm ja voi että tykkään siitä  nyt! Kaverina hänellä on 50 x 60 tyyny, joka on luonnonvalkoista kirjailtua kangasta, joka puolestaan löytyi Eurokankaan palalaarista.

Tyynyjä voi tehdä monella tapaa. Itse ompelen tyynyt kankaiden mukaan. Jos on vähän kangasta, teen toisen puolen jostain neutraalista peruskankaasta ja laitan vetoketjun.

Jos taas kangasta on ostettu pakalta 50 cm, teen siitä yhden 50 x 60 tyynyliinan taskumeiningillä. Eli katson mallia (joka kerta!) jostain jo valmiista tyynyliinasta ja kun olen taitellut oikein, ompelen peräti kaksi saumaa ja silitän. Se on siinä.

Jos taas kankaassa on vaikkapa pieni tahra vaikeassa paikassa tai siihen haluaa saada ommeltua pitsiliinan, saatan laittaa taitteen taakse ja ommella sinne vielä tarranauhasta kappaleet. Tämä keltuainen on ihana tukeva palttinakangas kirpparilta ja samoin siihen ommeltu pitsiliina on kirppikseltä. Eikö näytäkin ihan kivalta tuollaiset suorakulmaiset pitsiliinat tyynyssä? Pitsiliinat ompelen siksakilla kiinni pohjakankaaseen.

Joskus käy niin, ettei tyynylle löydykään valmista oikeankokoista sisusta. Tämä upea kullankeltainen pitkulainen pitsiliina vaati päästä tyynyksi ja ei auttanut muu kuin purkaa pari valmista sisustyynyä ja yhdistää ne sopivankokoiseksi uudeksi sisustyynyksi. Liina on ommeltu kiinni valkoiselle pellavasekoitekankaalle.

Liina löytyi Kontista ja oli aika kalliskin, mutta jäin siihen kiinni eikä se päästänyt otteestaan, joten se oli pakko kiikuttaa kassalle. Joku on kirjonut varmaan käsin tällaisen ihanuuden. Näitä oli myös sininen, mutta keltainen hurmasi enemmän. Mikähän tekniikka tämä on? Tietäiskö joku teistä? Siinä on tuollaisia reikäompeleitakin välillä.

Onko teillä päin kaunista nyt? Täällä Lapissa on välillä paukkuneet kovatkin pakkaset ja huurteet ne puita huokuilee. Vauvan kanssa on pitänyt paljon pysytellä sisällä, mutta välillä on pakko lähteä toppahousuhyppelylle. Joka kerta ihastun näkemääni. En varmaan ole ainoa.

Pakkasessa

Helmikuun kylmään taivaaseen

katsoo jäätynyt jokisuu.

On hiljaa minunkin suuni,

pakkasen koristama nenä

osaa vielä vuotaa,

palelee kymmenen varvasta

kahden suksen päällä.

Suksien kärjet katsovat

helmikuun kylmään taivaaseen.

Raimo Bärman

P. S. Kävittehän kurkkaamassa arvonnan tuloksia... =)

Arvonnan voittaja on...

Meidän kolmevuotias sai kunnian nostaa kolmivuotiskekkereiden arvonnan voittajan. 

Onnea Manda!

Manda 10. tammikuuta 2014 20.31

"Monta ihanaa, mutta puna ihanin. :)"

Manda siis voitti Raija Räisäsen kirjan Farkkujen uusi elämä.

Laitatko osoitetietosi sähköpostiimme, kiitos. 

Arvonnan yhteydessä oli äänestys kolahtavimmasta kollaasista. Tänä vuonna puna ja keltu ylsivät samaan äänimäärään, kymmenen ääntä molemmille. Takana on niin harmaan märkä syksy. Siksikö äänestitte näin pirteät värit voittajiksi? :)

Kiitokset kaikille äänestäjille ja arvontaan osallistuneille! 

Ja suuret kiitokset myös niistä kommenteista ja onnitteluista, mitä jätitte! Ne lämmittivät kovasti meitä ja tsemppaavat jatkamaan lankarullien pyörittelyä. Sekin on mukavaa, että saimme lukijajoukkoomme lisää ihania ihmisiä, tervetuloa! Toivottavasti vierailette toistekin täällä. Jospa osaisimme jatkossakin ilahduttaa ja inspiroida teitä ja innostaa teitä kokeilemaan itse, miten mukavaa on väkertää!

Loppuun vielä pieni tuunausvinkki, jonka alunperin bongasin Pinterestistä. Pyöreitä korkista valmistettuja pannunalusia on kiinnitetty useammassa tuvassa seinille ilmoitustaulun virkaa hoitamaan. Niin olen tehnyt nyt minäkin. Koristelin korkkialustoja tuputtamalla sapluunan läpi palloja sekä maalaamalla raitoja eri levyisiä teippejä apunakäyttäen. Maaleina käytin lasten valmisvärejä. Helppo ja nopea maalausprojekti, jonka voi toteuttaa siinä samalla, kun lapset askartelevat. Kokeile vaikka!

Kirjanmerkkejä

Mikä noissa lasten piirtämissä ihmisissä oikein viehättää! Suurpiirteisyys, mittasuhteettomuus, iloisuus, yksinkertaisuus? Oon teille aikasemminkin ihmetellyt pienten lasten piirustuksia, mutta nyt nuo pikku ukkelit taas hyppelivät eteeni, enkä voinut olla niitä ihailematta.

Kynä käteen, paperi esiin ja piirtämään. Puolessa minuutissa on lapsi jo piirtänyt siilitukankin ja otsarypyt paikoilleen. Ja lapsi ihailee tyytyväisenä tuotostaan ilman pienintäkään itsekriittistä pohdintaa liian pitkistä jaloista, liian suuresta päästä tai liian lyhyistä käsistä. Se on siinä ja semmoisenaan täydellisen onnistunut. Voi, kunpa me aikuisetkin edes välillä pystyttäis tekemään luovaa työtä samalla meiningillä!

Ajatus laminaattikoneesta työhuoneessa ja piirustushetki keittiön pöydän ääressä sai aikaan nämä kirjanmerkit. Pojat piirtelivät ihmisiä ja minä jatkojalostin niistä kirjanmerkkejä. Leikkasin ukkelit ja akkelit irti, liimasin värilliselle paperille, leikkasin taas ja sujautin laminaattikalvon taskuun. Lämmiteltyään hetken laminaattikoneessa oli tämä joukko valmis taas leikkaukseen.

Mummoille ja papoille, kummeille ja kavereille on kirjanmerkkejä valmistunut lahjaksi tai muuten vain. Tuon oranssin taidan jättää itelle muistoksi raskausajasta. Huomaatteko, että akkelilla on mahassa meijän pikkuinen vauva! :)

 Eikö ookki mukavampi laittaa kirjan väliin ihan oikea kirjanmerkki jonkun kuluneen kirjastokuitin sijaan!