Juuri nyt meillä tuoksuu syksyn paras: keitetty omppu! Ah! Ensimmäistä kertaa elämäni aikana sain poimia omalta pihalta ihan kunnolla omppuja ja nyt niitä riitti ihan soseeksi asti. En tiedä, mikä on oikea tapa poimia omenat; me varistelimme puuta ja ihan nauratti, kun omppuja sateli nurmikolle. Yhdestä pienestä puusta tuli peräti ämpärillinen! Oli vähän nopeampi kymmenenlitranen kuin viikko sitten mustikkametsässä.
Kannatti taistella talvi rusakoita vastaan, tampata lumi ja säätää rautalanka-aitoja yhä uudestaan puiden ympärille. Keväällä ne kukkivat kauniisti ja keskikesällä, muistan sen hetken vielä, mieheni tuli luokseni ja talutti puun juurelle. "Laskepa kuinka monta omenaa meille on tulossa", hän komensi. Aika pian olin laskuissa sekaisin. Jokaisessa puussa monta raakiletta, jotka kesän mittaan kypsyivät ihka oikeiksi omenoiksi. Ne raakileet selvisivät kylmän kesän läpi. Ne ropisivat juuri ämpäriini. Olen vaikuttunut.
Näitä kaunottaria saikin kuoria kohtuu monta, ennen kuin viiden litran kattila täyttyi lohkoista. Siinä kerkesi funtsia yhtä sun toista. Esimerkiksi sitä, miten etelämpänä Suomessa voidaan rahdata tätä maukasta ruokaa kaatopaikoille. Täällä pohjoisessa on vähän omenapuita, niistäkään ei aina tule satoa. Omppuja ei täällä panna roskikseen. Suomalaiset omput maksavat marketissa hinajaa. Niitä jos ostaa, ostaa vain hyvää hyvyyttään ja tunnelman vuoksi. Kuka järjestäisi kaikille turhille etelän ompuille kuljetuksen pohjoiseen? Ne menisivät pientä korvausta vastaan kuin kuumille kiville! Jos netissä pystyy järjestämään kätevästi kimppakyytejä ihmisille, miksei myös ompuille? Mikään ei voita kotimaista kirpeää punaposkea tai valkeaakuulasta.
Oma omenarakkauteni on sose. Sitä sekoitetaan puuroon ja maustamattomaan jogurttiin ja lusikoidaan pannarin päälle. Ei paremmasta väliä! Viiden litran kattilaan laitoin desin vettä ja kiehutin lohkot, lisäsin 4 desiä sokeria ja soseutin sauvasekoittimella. Ja pakkohan sitä oli päästä ihan kunnolla maistelemaan pannarin päällä. (Sitruunamelissa passaa muuten ihanasti makuyhtälöön.)
Joskus sitten minäkin pakastan nätimmin. Nyt mentiin sieltä mistä aita on matalin, eli maalarinteippilinjalla. Vasemmanpuoleinen rasia ylhäältä päin toisella rivillä on signeerattu pienen poimijan mukaan.
Jos tätä vuodatusta lukee joku omppuähkyinen, niin yritä ymmärtää! Minulle suomalainen omppu on harvinainen herkku, jota yritän metsästää monin eri keinoin joka syksy laariini. Kerran Tampereella ostin kirppikseltä monta pussia omppuja ja pohjoisen markkinoiltakin kanniskelen onnellisena useamman muhkean satsin. Se joka kerran on oman maan ompun makuun päässyt, ei voi olla ilman.
Oispa hauska kuulla, mitkä ovat teillä niitä jokavuotisia omppuherkkuja!
First time I could pick own apples in our garden. It was so nice! We made some apple sauce and tasted it with the pancake. It would be nice to hear, which is your favorite apple recipe.
roskin heittävät? täällä österbottenissa ylimääräset viedään vanhainkotien, koulujen tai päiväkotien keittiöön :)
VastaaPoistaoi mäki haluan poimia jo satoa. nuo mun omenat ei oo vielä valmiita. ensimmäiset oman pihan omenat nekin :)
Huippu ratkaisu siellä teillä! =) Noin se pitäs hoitaa muuallakin. Oon vaan useammin törmänny tähän ylimääräisten omppujen ongelmaan ja muistankin kun asustelin Lounais-Suomessa, että siellä vietiin isoja määriä kaatopaikalle. Jospa sellainen ois historiaa!
VastaaPoistaMeillä alkoi omput tippua puista jo. Eikö se oo merkki että ne on kypsiä? =)
ei niityä tartte kuoria jos soseeksi keittää :) kuorista tulee vaan punanen sävy soseeseen.:)
VastaaPoistaMeillä ilmassa pientä omppuähkyä, kun ollaan niin paljo sosetta syöty viime vuoden aikana. Taitaa olla vielä entisiäkin jäljellä pakkasessa. Sun omppuvuodatusta lukiessa alko kyllä itelläki tehä mieli edes vähän laittaa uusistakin ompuista. Viime vuonna yritin saada semmosta ihanan helakan keltaista hilloa/sosetta tehtyä. Sillon ainaki pitää kuoret kuoria pois. Soseet ollaan tehty mehumaijalla + sosemyllyllä. Se on kyllä niin helppoa touhua, kun ei tarvi kuoria eikä siemeniä ja kantoja poistella. Mutta tuloksena on tosiaan semmonen vaaleanruskea sose.
VastaaPoistaYhen näppärän idean oon joskus saanu, että kuorii ja lohkoo omenat, pakkaa ne pusseihin ja pakastaa. Sieltä on helppo valmiit satsit ottaa ja tehä omenapaistosta tai muuta omenaherkkua keskellä talvea suomalaisista ompuista. :)
Vinkei vinkei teillä! Testasin heti sosetta kuorineen mehumaijalla ja ihan hyvää tuli. Soseutin sauvasekoittimella ja lisäsin vähän sokeria. =) Oli se paljon helpompaa! Ja mehuakin tuli kaupan päälle. Noissa kotoisissa ompuissa taitaa olla pehmeämpi kuori kuin Royal Galoissa yms. Sen verran hienoa soseesta tuli, ettei kuorenpalat häiritte yhtään. Maku on vähän happamampi ja väri vähän harmaampi. Nam! =)
VastaaPoistaAi että näyttää herkulliselta! :P Oispa mukava laittaa sitten omalle pihallekin omenapuu :)
VastaaPoistasama homma täällä. omput vaan kattilaan kokonaisina ja sitte sosemyllyllä hienoks. Meillä jää kuoret ja siemenet myllyyn. Niin kätevää! Omenapaistosta ei taida voittaa mikään. Pikkusen vielä puolukkaa pohjalle niin on nannaa! t.Hanna savosta. Nähdään pian!
VastaaPoistaMette, istuttakaa ihmeessä, usiampikin. =)
VastaaPoistaHanna: Alkaapa tuntua siltä, että sellainen mylly vois olla ihan kätevä... =) Mun systeemillä ne roskat piti ite erotella. Puolukkaomppua en ookaan maistanu. Saat sitten tarjota kun tullaan Savvoon! ;)