keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kaksi mekkoa ja lilja



Toiset ne mekkoja tehtailee. Minä nyherrän hartaasti yhden kerrallaan, mutta nautinpa siitä kuitenkin. Liimakankaiden silittelystä, taskujen tikkaamisesta ja nappihalkioiden varovaisesta leikkaamisesta. Välillä tarkistelen Mekkotehdas-kirjastani, miten tuo vaihe menikään. Siitä se sitten pikkuhiljaa syntyy, omanlainen Alviina-mekko talven varalle. On mukavaa se.


Piristyksenä harmauteen sommittelin kirkkaankeltaiset taskut ja lisäsin punaisen napin. Mekkokangas on vanha aito Muijan pala, saatu äitimuorilta. Tuntui mukavan sileältä ja laskeutuvalta, ei ihan peruspuuvillaa. Taskukankaat on kirppislöytöjä, malliparka hyvin väsynyt ja jopa kuumeinen.


Toinen tai oikeastaan aiempi ja ensimmäinen mekkokokeiluni ihanasta kirjasta on tämä Riine-mekko. Kokosin sen todellakin erilaisista jämäpaloista, niin kuin ohjeessa suositellaan. Vihreitä hihahörselöitä lukuunottamatta kankaat ovat kirppistilkkuja, tyynyliinoja ja sen sellaisia. Paljon oli vaiheita mekkosessa ja sävyjä kankaissa. Kuitenkin, oli hauskaa se.


Takaa tämä mekko näyttää tältä.


Päällä ihan hyvä. Hihat ovat vielä vähän tärkkiset, mutta seuraavassa pesussa ne varmaan mukavasti löprähtävät. Toivottavasti. Ovat aavistuksen hassut näin. En tiedä, mitä tällä mekolla teen. Ehkä siitä tulee roolivaate keijuleikkeihin.


Sain kerran miehen mummolta lukinliljan, jolla on pieni tarina. Sen esiäiti on joskus kauan sitten tuotu pohjoiseen Helsingin herrastalosta, josta piika oli saanut viedä sen tuliaisena kotiinsa. Hän oli hoitanut sitä hyvin, ja antanut yhden verson mieheni mummolle. Sitä on jaeltu eteenpäin jo moniin koteihin. Meilläkin se on saanut jo yhden poikasen, vaikka hoito on ollut varmasti ohi ohjeiden. Jo toisen kerran ihastelemme sen kukintaa: hauraita isoja valkoisia kukkia, jotka tuoksuvat ihanalle, suorastaan hienostuneelle. Kelpaa siinä tuoksussa arkeansa elellä!

Kaunista arkea teillekin lukijani!


5 kommenttia:

  1. Kylläpä oot jaksanu väkertää! Näyttää tosissaan, että monioita vaiheita on ollu erityisesti tuossa jälkimmäisessä "keijumekossa".

    Aika muikea tuo Muijamekko. Kivasti piristää nuo taskut!

    Paranemisia pikkumallille!

    Ja herrastalon lukinlilja jatkakoon matkaansa.♥

    VastaaPoista
  2. Hurmaavat mekot, en osa sanoa kummasta tykkään ennemmän, todella siistejä molemmat!

    VastaaPoista
  3. Kiitti! Mukava on ollu välillä ommella ei-joustavaa. Saa ommella suoralla saumatkin. =) Lukinlilja toivottavasti vielä poikii niin saadaan mekin jakaa sitä eteenpäin. Hieno ja näyttävä se on ilman kukkiakin.

    Muijamekko on hiukan reilua kokoa tarkoituksella. Se varmaan siitä talven mittaan asettuu sopivammin kasvavalle pikkuneidille. Tuo keijumekko puolestaan on pientä kokoa, mutta menee vielä isommallakin näköjään. Eli Mekkotehtaan koot on ihan reiluja siis. =)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun tykkäsit ja kerroit sen! =) Oli niitä vaan mukava ommellakin.

    VastaaPoista