sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Oljen kimallusta


Himmeli. Olen useamman vuoden haaveillut hiljaa mielessäni tämän olkisen perinnemobilen teosta. Ajatuksissani olen rakennellut sitä jo pitemmän aikaa ja jopa kuvitellut miten se pyörisi maagisesti olohuoneen katossa ja rauhoittaisi tilan. Yllättäen haaveeni toteutui, kun syksyllä tarjoutui mahdollisuus päästä himmelikurssille. Yksin en olisi uskaltanut himmelia aloittaa. En tiedä miksi. Ehkä ajattelin, että se on niin hirmuisen vaikeaa, että siihen tarvitsee apua. Teillä lukijoillakin on varmaan käsityöhaaveita, joita toivotte joskus toteuttavanne. Jospa joulu antaisi aikaa ideoida!


Eräänä tummana syysiltana istahdimme sitten sekalainen seurakunta saman pöydän ääreen ja aloimme rapistella olkipusseja auki. Pyörittelimme käsissämme pitkiä neuloja ja helmilankaa ja kuuntelimme samalla ohjaajan kaunista pohdintaa rukiin oljesta, joka on solmuineen kuin vertaus ihmiselämästä. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin sumuttelimme oljet aavistuksen kosteiksi. Kuivat oljet katkeilevat nimittäin.


Opimme oikean tyylin leikata olkia samanpituisiksi ja kiersimme ensimmäisen pitävän solmun työtä kantamaan. Kohta pöydille alkoi nousta jakkaroita, joista roikkui näitä aloituskuutioita. Tästä se kaikki alkoi! Aloituskuution alle teimme toisen samanlaisen ja sitten täytimme niiden välin oljenpätkillä. Siinäpä on himmelinteon perusperiaate.


Perinteeseen kuuluu, että omaa himmeliään voi kasvattaa joulu joululta hiukan suuremmaksi. Pujottelimme olkia neulan avulla lankaan ja kun lanka loppui, jatkoimme sitä uudella pätkällä. Ensimmäisen illan jälkeen minulla oli kotiinvietävänä himmelinalku, aika pieni ja vähän vänkkyrä. Ripustin sen saunan koukkuun lapsilta piiloon ja aina välillä kävin solmimassa muutaman oljen lisää. Nyt tiedän miten himmeleitä periaatteessa tehdään. Käytännössä olen noviisi. Oman harjoitusversioni saattelin muutossa tavaroista ensimmäisenä uuteen tupaan. Haluaisin tehdä näitä lisää. Jäin koukkuun.


Näistä himmeleistä riittäisi juttua vaikka kuinka! Kuulin, että nämä ovat olleet joulukuusen edeltäjiä ja niillä on toivottu taloon hyvää satoa. Malleja himmeleihin löytyy vaikka kuinka paljon ja materiaaleissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan on onttoa putkea. Itse haluaisin kokeilla muitakin materiaaleja, mutta samalla vaikutuin oljesta. Sen sävy elää, ja kun valo sattuu tähän rakennelmaan, se näyttää kuin siinä olisi pientä kimallusta.

 

Joulurauhaa teille kaikille!

2 kommenttia:

  1. Oljissa on hyvä tuoksukin, niistä on mukava näpertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan totta, ja tuoksu on hieno! hauska kuulla että joku muukin tykkää väkertää oljista.

      Poista