Eräänä iltana kun oli vielä syksy sain ystävältäni erityisen tehtävän. Minua, Lottaa ja muutamaa muuta naista pyydettiin kerämään villasukkia joululahjaksi tansanialaisille orpolapsille. Ystäväni aikoi toimittaa kavereidensa kanssa villasukat henkilökohtaisesti perille jouluaikaan. Hän oli jo aiemmin vieraillut orpokodissa ja oli jäänyt miettimään, miten noita lapsia voisi muistaa. Toiveena oli, että sukkia tulisi vauvasta murrosikäiselle ja niitähän tuli!
Oli ihanaa huomata, miten mielellään ystävät ja kylännaiset tarttuivat puikkoihin ja kutoivat sukat tai parit. Joku osallistui ostamalla kirpputorilta tai myyjäisistä valmiit. Moni kertoi, että heitä oli liikuttanut se ajatus, että joku pieni lämpimässä Tansaniassa joutuu tepsuttelemaan avojaloin viileällä maalattialla.
Hiukan ennen lähetyspäivää kuvasimme Lotan kanssa omia saaliitamme. Ne olivat niin ihania! Tämä postaus on kiitos kaikille sukkasisarille. Haluamme kertoa, että tällaisia pieniäsuuria asioita tapahtuu aivan meidän silmiemme edessä. Ajatelkaa, mitä kaikkea noihin sukkiin on kudottu! Ehkä niissä on rohkaiseva ajatus lapselle, joka on vielä elämänsä alussa, että kyllä elämä kantaa sinuakin. Ehkä niissä on arkuutta siitä, että itse voi mennä ja ostaa langat ja puikot, valita värit ja kutoa suvun perinnekuviot. Ja antaa sukat sellaiselle, joka saa taistella ehkä lämpimästä ruuastakin. Lämpö niistä varmasti välittyy.
Miten minusta tuntuu, että tämä sukkaviesti menee perille.
Voi miten hieno juttu!
VastaaPoistaEikö olekin! =) Parasta tässä sukkajutussa on ollut se, miten hyvällä mielellä kaikki ovat kiikuttaneet meille näitä sukkia. Auttamisen halu on aitoa! =)
PoistaKiitos Lankarulla ! Sakru, Lotta ja kaikki kutojanaiset. :) Jouluilo oli käsinkosketeltavaa Tansaniassa orpokodissa, kun paketteja avattiin.
PoistaAnna