Neiti Orelma Selänne

Näistä juhlista on jo jonkin verran aikaa, mutta kerrotaan niistä kuitenkin vähän, tai oikeastaan eräästä neidistä siellä juhlissa. Innostuin ompelemaan ristiäisiin tytöille samistelumekot Marimekon Selänne-kankaasta ja Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Mittailin tytöt niin, että sain piirrettyä kaavoista sopivat, niinpä tulimme heti hyvin toimeen keskenämme.

Orelma-neiti on selkeälinjainen ja mutkaton tyyppi. Häntä voisi luonnehtia hieman ujoksikin, koska hän viihtyy enemmän taka-alalla ja haluaa antaa muiden, esimerkiksi kuosien, loistaa ja kerätä huomiota. Orelman tyyliin sopii hyvin, että yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja perusilme huoliteltu a-linjaisia hihoja myöten. Orelma istuu upeasti ja on oikea helmi mekkoneitien joukossa.

Sukunimensä Orelma sai perinteikkäältä kangastehtaalta. Selänne viittaa kauniiseen utuiseen maisemaan. Tämän suvun jäsenet saattavat tuoda mieleen yhtä hyvin kesäisen auringonlaskun järven rannalla kuin kevättalven valon tuntureilla. Perusluonteeltaan Selänteet ovat harmoniaan pyrkiviä ja seesteisiä. Ehkä tästä johtuu, että sellaisen luonteen omaava sopeutuu hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Hän ei viitsi vaivata toisia, vaan on hyvin helppohoitoinen. Näillä yksinkertaisilla nikseillä hän pysyy hyvännäköisinä vuosikymmeniä. Parhaimmillaan tämä yhdistelmä on juuri silitettynä ja lämpimässä luonnonvalossa.

Orelma taitaa keskustelut elämän tummemmista sävyistä valoisiin hetkiin. Hän rakastaa kuitenkin harmaata arkea, sillä se on kaiken perusta. Mutta jos juttelet hänen kanssaan tuosta ehkä mielestäsi tylsästä harmaasta, huomaat, että se on täynnä mitä ihmeellisempiä vivahteita. Eikä minusta ole väittämään vastaan.

Mekkoneiti sai jonkin verran huomiota juhlassa, kuten kiinnostavat persoonat yleensäkin. Päähuomio keskittyi kuitenkin pieneen pulloposkeen, jonka vuoksi juhlia oikeastaan vietettiin. Sen iltapäivän aikana iloitsimme hänestä aivan erityisesti. Tiedättehän sellaiset hetket: suupielissä maistuu makealta ja hetken kaikki on paikallaan. Se on vähän kuin auringonlasku järvenpinnalla tai kevään ensi aavistus tunturissa. 

Kesähepeniä

Kesä yllätti tällä kertaa niin, että vanhimmaisen vaatekaapissa ilmeni huolestuttavaa vajetta. Eivätkö lapset yleensä saa kasvupyrähdyksiä kesän jälkeen? Samalla kun tein jotain esikoiselle, tuli keskimmäisellekin leikeltyä pari vaatetta. Tässä muistiinpanonomaisesti kuvia tekeleistä. 

Pupu Tupuna -kangas on ostettu Metsolasta alun perin nuorimmaista ajatellen, mutta isotsiskot ihastuivat siihen niin, että saivat sitten molemmat tällaiset hieman puhvihihaiset t-paidat. Kaava on Ottobren Hoops-t-paita. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmikseni huomasin vasta molempien paitojen valmistuessa, että tuolla alahelmassa on tuollainen värivirhe. Kangas on ostetu pakalta, mutta ehkä sain tuon verran lisää kangasta tai sitten vain sellaista sattuu. Koot ovat yllättävän pieniä.

Hameen kaunis harmaa pallokangas on puolestaa Eurokankaasta. Resori löytyi Ottobrelta. Piirsin hameen kaavan jonkun kulahtaneen kirppishameen pohjalta. 

Pikkusisko halusi harmaan hameen kaveriksi vaaleanpunaista efektiä, joten äitihän tietysti totteli. Sattumalta hame sopii hyvin paitsi tuon Tupuna-paidan kaveriksi, myös aiemmin ommellun kettupaidan alaosaksi. Kettukangas on Ottobrelta ja tytön itse valitsema. Hän on tykästynyt kettuhahmoihin. T-paidan kaava on muokattu muistaakseni Ottobren kaavasta. Trikoot löytyivät myös samaisesta putiikista.

Ostan vaikeampiin sävyihin usein valmiiksi oikenvärisen resorin, jotta ommellessa ei tarvi tyytyä viereisiin sävyihin. Näköjään tuollainen lohenpunaiseen vivahtava on nyt nätti, kun sitä löytyi kanttinauhanakin.

Taannoisella mökkireissulla ompelin kaksi samankokoista t-paitaa. Toinen meni kummipojalle ja toinen omalle neidille. Leikkausvaiheessa hoksasin, että voin sekoittaa kankaat keskenään. Eli tyttärelle tuli tällainen sammakkopaita ja kummipojalle raitapaita sammakkohihalla. Kangas on vanha löytö, mistäköhän? Raitatrikoo on Marimekolta.

Kun kerran nuorempi sai valita oman kankaan kesävaatteisiin, niin tokihan vanhempikin. Pinkkiä sen olla pitää! Mehustin tähtikangasta raitatrikoilla ja värikkäillä resoreilla, jottei mekosta tule liian yöppärityylinen. Kaava tähän peppimekkoon on Mekkotehtaan Orelma ja jälleen kerran yllätyin, miten reiluja ne koot ovat. Tänä neiti käyttää kokoa 122-128 cm ja tein tämän 116 cm koossa. Reiluhan siitä tuli. Mittausten mukaan neiti olisi vaatinut peräti kokoa 98 cm. 

Keskimmäinen neiti sai yllättäen naapurilta tämän siivouspuuskan yhteydessä mekkotarpeet. Kiitos näistä! =) Tein näistä iisibiisimekon omalla viritelmälläni. Eli valmis H & M:n trikoopaita yhdistyi kissakankaaseen framilon-nauhan avulla. Näitä mekkoja voisi tehdä enemmänkin, nimittäin ei se huono juttu ole, jos ompelus valmistuu nopeasti. Ohjeeni tuohon mekkoon löytyy tästä.

Kaunista kesää teille lukijoille! Nautitaan lämmöstä ja lekotellaan auringossa. =)

Nukkeäidin haaveita

Viisivuotiaan kanssa saan kurkata uudelleen valloittaviin leikkimaailmoihin, mutta joskus joudun myös toteamaan, että tämä tilanne taitaa olla sitä kuuluisaa kasvatuspuolta vanhemmuudesta. Äidin mielestä legot voisi joskus kerätä leikkien päätteeksi ja ruokapöydässäkin olisi suotavaa näyttää muultakin kuin löysältä spagetilta, joka liukuu lattialle ruuantähteiden seuraksi. 

Otin syksyllä avukseni The Raksit. Saat raksin, jos syöt siististi ruokasi loppuun ja viet astiat tiskipöydälle ynnä muuta kehittävää. Lapsi innostui kun kuuli, että tietyllä raksimäärällä saa valita jonkun mieluisan ompeluksen. Hän alkoi haaveilla nuken rintarepusta. Sovimme mistä pikku tehtävistä saa yhden raksin. Jossain vaiheessa rakseja oli sen verran kuin oli sovittukin. Silloin tuli äidin vuoro tsempata ja täyttää lupaukset.     

Rintarepun kaava löytyy vanhasta Ottobre-lehdestä 1/2003, jossa on myös muita nukkejuttuja. Ostin ensin tuon soljen ja sitten vasta huomasin, että kaavoissa hihnat olivat puolet leveämpiä. Noo, toimii se tällaisilla ohuemmillakin hihnoilla. Malli on periaatteessa yksinkertainen, mutta niin olen vissiin minäkin. Meni oma aikansa, että osasin koota rintarepun oikein. Virheitä siis tuli, niin kuin yleensäkin. Esimerkiksi tuossa soljen kohdalla olisi pitänyt olla pitkä vyöhihna, mutta minä ompelin siihen lyhyen olkahihnan, joten jouduin virittelemään tuollaisen kuminauhajutun siihen. Päälliseksi tyttö valitsi vanhaa sydänkangasta ja vuoreksi pehmeää joustavaa mitälie-collegea. Ohjeessa käskettiin värkkäämään liimavanun kanssa, mutta minä en jaksanut, joten oikaisin vähän. Hyvin toimii näinkin.

Tässä vielä kuvia rintarepusta ensin edestä ja sitten takaa. Neljä painonappiakin puristin pihdeillä tuohon. Vielä tämä rintareppu pitää laittaa äidin avustuksella päälle, mutta eiköhän tyttö opi pian sen itsekin vyöttämään. Olipa muuten hellyttävää seurata, miten nukke kulki pitkään leikeissä tuossa pikkumamman mukana. Kätevästi hoituivat muut leikkiaskareet tälläisenkin varustuksen kera. 

Säädin rintarepun tytön mittoihin sopivaksi. Menee se nyt jonkun aikaa ainakin. Viisaampi olisi voinut tehdä vaikka säädettäviä hihnoja.

Laitan samalla muistiin tähän itselle, että tuo tytön päällä oleva tunika on tehty myös haaveilun herkistämänä. Nimittäin kun tämä SK 9/2014 kolahti postista, ihastui tyttö tähän paitamalliin aivan täysin. Hän jopa nukkui lehti kainalossa ja huokaili välillä: "Äiti kato, eikö ookki aivan ihanat vaatteet tuolla tytöllä?" Kaapista sattui löytymään tuota Ottobrelta ostettua alekangasta, jonka toinen puoli on tuo marjapuuronpunainen ja toinen oranssi. Kangas on ihanan pehmeää ja lämmintä ja molempia puolia voi hyvin käyttää. Piristin kokonaisuutta Hilcon raitatrikoolla ja pinkillä kantilla. Kaavan otin lopulta muualta, koska tämä alkuperäinen näytti jotenkin kankealta mallilta.

Testasin saumurin laakasaumaa tähän helmaan. Ommel ei näyttänyt ihan siltä, miltä olisi pitänyt, mutta lopulta ihastuin ompeleen nurjaan puoleen ja tein sillä tuon kankaiden saumakohdan. Ehkä nämä kankaat olivat liian paksuja laakasaumaan.

Vielä vähän aikaa sitten emme kaivanneet nuken rintareppua taloomme, nyt olemme siitä aivan innoissamme ja se houkuttee uusiin leikkeihin. Ehkä me tytön kanssa viisastuimme matkan varrella, ehkä emme. Sellaista se kasvattaminen on, ja ompeleminen.

Lisää paituleita

Joka kuuntelee ompelijoiden hehkutuksia Eurokankaan palalaareista, ei voi lopulta  enää vastustaa kiusausta, vaan kipsuttelee itsekin penkomaan. Tällaisen pinkki-valkoraitaisen trikoon poimin matkaani ja näin sen heti silmissäni lepakkopaitana. Kyselin samalla myyjältä, että mitä nämä palalaarikankaat oikein ovat. Ne tulevat kuulemma ihan erikseen kauppaan, joten ne eivät ole pelkkiä Eurokankaan pakanloppuja. Sieltä voi siis tosiaan etsiä aarteita.

Isotsiskot saivat samanlaiset paitulit kesäisten leggareiden kavereiksi. Pienemmän paidan tein ensin ja siinä ehkä mittasuhteet ovat vähän hassut. Isomman paituliin olen enemmän tyytyväinen. Raidat olivat luonnostaan niin vinot, etten edes yrittänyt saada tästä särmää. Se ei minusta haittaa tällaisessa mallissa. Piirtelin paidat suoraan kankaalle niin, että käytin apuna lasten t-paitaa, ettei tule liian pieni. Olkapäät ovat kaarevat ja kädentiet suorat. Isommalla tytöllä on jalassaan jo aiemmin Metsolan kankaasta tehdyt siksakleggarit, pikkusiskon mustat leggarit ovat varmaan Lindexiltä.

Tämä talvinen sydänvelourmekko oli kauan tekeillä. Pikkusiskolle olinkin jo aiemmin tehnyt tunikan samasta kankaasta, joten nyt ajattelin testata pitempää talvimekkoa. Pinkki resori valittiin  taannoin ompeluporukan tuella piristämään värimaailmaa. Mekon kankaat on ostettu Ottobrelta. Tämä kuosi on yksi lemppareistani. <3 Mitähän tekisin tästä yksivuotiaalle?

Mekon kaveriksi sopivat sukkahousut tai sitten taas legginssit. Tässä kuvassa vanhemmalla on palmikkoleggarit ja nuoremmalla siksak-leggarit. Molemmat kankaat OB:lta. Kannatti uskaltaa tehdä vähän pitempi mekko. Se on ihanan lämmin näin talvisaikaan.

Ei meillä aina samistella. Yritän vain yleensä kuluttaa kankaat kerralla loppuun, etteivät ne jää nurkkiin pyörimään. Nuorimmainen näyttää viihtyvän ihan kaupan mekossa. :)

Rentouttavaa viikonvaihdetta! 

Pian saatte kuulla meidän viimeisimmästä viurahduksesta. ;)

Siksak-leggareita

Johan se joutui se armas aika, että uskaltauduin ompelemaan omaan vaatekaappiin jotain. Leggareita kaksin kappalein sinne putkahti, ja heti tuntui, että sieltä kaapista löytyi monta vanhaa yläosaa näille kaveriksi. Kangasta jäi sen verran jäljelle, että sain pikkulikoillekin muutamat pöksyt. Nyt me voidaan samistella ja sekös tyttöjä naurattaa!

Kaavat omiin housuihin tein siten, että leikkasin vanhat lempilegginssini saumoista "auki" ja taputtelin kankaiden päälle ja leikkasin pienin saumavaroin. Vyötärökohta on tehty kaitaleella ja leveällä kuminauhalla. Ekologisena, laiskana ihmisenä hyödynsin toisiin housuihin niiden entisten pöksyjen kuminauharenkaan. Mustavalkoinen kangas on Metsolan Highland-joustocollegea ja vaaleanpunamusta Ottobrelta Lillestoffin ekotrikoota. Ottobrella on muuten ollut tässä hilijakkoin hyvät kangasalet...

Joustocollege on lähes täydellistä legginsseihin, mutta se ei jousta kovin paljoa, joten lahkeensuiden ei kärsi olla kovin tiukat. Ekotrikoo on vähän lörppöä mutta tosi mukavaa päällä. Pakko se varmaan on mainita, että tuota Lillestoffin kangasta oli tosi hankala kohdistaa! Huh! 

Tyttöjen legginssit tein Ottobren (6/2012) kaavoilla ja muokkailin niitä jonkin verran.  Niissä on vain yksi kaavaosa, joten ompeleminen on todella helppoa. Lantionympäryksen perusteella valitsin oikean koon ja sitten pidensin lahkeita ja hieman nostin vyötäröäkin korkeammalle. Kannatti tehdä näin, vaikka se alkuun vähän mietityttikin, koska muuten näistä olisi tullut aivan liian leveitä. Vauvalle tein suoraan kaavan mukaan, koska niissä saa olla kasvunvaraa.

Sen verran oon oppinut, että legginssikankaan on hyvä olla joustavaa, koska muuten housut raksahtelevat saumoista. Nimittäin ne edellisen postauksen keltaiset legginssit eivät juuri joustaneet. Nyt tekisi mieli tehdä lisää! Pari kangasta kaapissa sopisi hyvin syyskäyttöön.

Minulle kahdet, beibille kahdet ja isommille tytöille yhdet. Kankaat on onnellisesti muutettu jalkojen lämmittimiksi.

Minäkin tulin viimein

Meidänkin pikkuinen tyttövauva viimein syntyi ja valloitti meidät kaikki päästä varpaisiin. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu, miten pieni ja avuton ihmislapsi on ensimetreillään. Paljon hän vielä nukkuu, mutta hereillä ollessaan saakin sitten nähdä monenmoista - isot veljet pitävät leluesittelyitä ja ylpeänä näyttävät legorakennelmiaan. Eikä äitikään malta olla kertomatta, kuinka ihana hän on.
 

Vauva tuntui odottavan näitä vaatteita ennen kuin päätti syntyä. Synnytystä edeltävänä iltana sain tehtyä loppuun Metsolan punaisesta pilkkukankaasta potkupuvun ja hupputakin. Molempiin otin kaavan Ottobresta ja muokkailin niistä mieleiset. Kumpainenkin on päässyt heti käyttöön, mutta kasvun varaakin niissä onneksi on. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa peruspaitoja ja -housuja isoille veljille, joten nämä olivatkin tervetullutta vaihtelua ompeluksiin.



Hupputakin voi laittaa vielä lisälämmikkeeksi kaikkien muiden vaatteiden päälle. Tuntuu, että nämä pikku pikkuruiset niin helposti palelevat täällä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Tein hihoista tarkoituksella reilun pituiset, jotta pienet sormet terävine kynsineen mahtuvat sinne suojaan, eivätkä niin helposti naarmuttaisi pienen ihoa. 

Vaikka minä harvoin lueskelen runoja ja vielä harvemmin keräilen niitä ruusukantiseen kirjaan, niin  yksi runo on pyörinyt jälleen mielessäni. Liekö se tuo sylissä oleva pieni nyytti, joka herättelee niitä runollisempiakin puolia ihmisessä? Äitini on sen aikoinaan kirjoittanut, minkä vuoksi siitä on tullut erityisen rakas aina uutta elämää ihmetellessä.

 
                         Vauvani kanssa keinun ja keinun
                          ja ajattelen, että sittenpä heilun
                          ja järjestän kaikki paikalleen,
                          kun vauvani kulkee jo itsekseen.

                         Koko päivän istuisin tässä näin
                         ja katsoisin vauvani kasvoja päin,
                         aina tuntien lämpönsä suloisen
                         hänet käärisin peittoon rakkauden.

Minä tulin nyt

Tehdään lapselle laulu

Tehdään lapselle laulu.

Lauletaan taivaasta,

merestä, maasta ja puista,

tästä kaikesta,

joka meitä ihmisiä

täällä ympäröi.

Lauletaan äidinmaidosta,

jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,

lauletaan tuu, tuu, tuu.

Lauletaan aurinkolaulu

ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,

joka ilmassa ilakoi

ja kivistä joiden laulu

meren rannalla hiljaa soi.

Jukka Itkonen

Saimme suloisen tytön ja pikkusiskon. En muistanut miten pieni linnunpoikanen vauva on; kaikki kaapista löytyvät vaatteet roikkuvat päällä ja ihan on pitänyt nukenvaatteita pestä satsi. 

Olin leikannut isoillesiskoille paitoja ja housuja valmiiksi, mutta jostain syystä ompelinkin ensin vauvalle vaatteita. :) Kokeilin tällä kertaa saada aikaan jonkinlaisia kokonaisuuksia, että pukeminen helpottuisi. Kaikki tämän kerran ompelukset ovat trikoovaatteita. Body on Ottobren Kisuliini-kaavalla tehty, mekko ja housut ovat omia kaavakokeilujani. Oranssi-valkoinen raitatrikoo ja tähtikangas on ostettu Metsolasta. Bambit ja ketut ovat löytyneet Ottobren myymälästä. Resoreita olen jemmannut molemmista paikoista.

Loppujen lopuksi päädyn aina yksinkertaisiin malleihin niin mekoissa kuin housuissakin. Koetin malttaa mieleni värien kanssa, että näitä voisi yhdistellä. Mekon alareunan ompelin hunajankenno-ompeleella. Se on mainio jousto-ommel, jos ei omista peitetikkikonetta. Kanttaukset olen ommellut kaksoisneulalla. Housuissa on kasvunvaraa sekä vyötärössä että lahkeensuissa.

Oranssi on ihanan energinen väri, varsinkin tuollaisena neonsävynä. Kaivoin kaapista aikaisemman kettupöllöbodyn ja huomasin, että sehän passaa myös näiden housujen kanssa.

Tämä body ja mekko taitavat päästä yhtäaikaa lapsen päälle. Sukkahousuilla saa vähän fiksumman kokonaisuuden.

Ehkä mekko palvelee joskus tunikanakin ja kenties siinä vaiheessa housujakin voi kokeilla niiden kaveriksi. Kankaiden leikkausvaiheessa kokeilin aika monia eri resorinsävyjä näihin vaatteisiin ja lopulta päädyin tummanruskeisiin. 

Näinä ensimmäisinä päivinä olen istunut paljon kiikkutuolissa ja vain katsellut pientä ja koettanut käsittää. Sen ymmärrän, että maha ei enää muistuta palloa vaan hieman kohonnutta pullataikinaa ja että lapsen napanuoranpala putosi eilen lattialle. Sylissä liikkuu pieniä käsiä ja jalkoja. Välillä silmäluomet värisevät ja raottuvat ja kaksi pientä mustikkasilmää katselee varoen ylöspäin ja vähän sivuille. Hän näkee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Jotain suurta taitaa olla tapahtunut.

Tilkkuilua ja haalarin pienennystä

Miten teidän perheessä valmistaudutaan uuteen perheenjäseneen? Meillä on jo muutama pieni tapa jäänyt osaksi vauvaperinteitä ja yksi niistä on tämä nimikkotäkin ompeleminen. Tällä kertaa väreihin vaikuttivat niinkin tärkeät asiat kuin turvakaukalon väri, kumpihan sieltä tulee -arvailu ja noiden nalle-, aurinko- ja ankkatilkkujen sinnikäs pyöriminen kuvioissa alusta asti. Siellä ne nyt ovat osana värikästä kangaspalapeliä.

Toinen meidän vauvaperinteistämme näyttää olevan tämän turvakaukalon pehmusteiden peseminen nyrkkipyykillä uutta käyttäjää varten. En uskalla pestä näitä koneessa, joten ne täytyy sitten liotella, hangata, puristella ja kuivatella suurellakin hartaudella. Siinä samalla käyn mielessäni läpi sen hetken, kun saan luvan viedä vauvan kotiin. Hänelle laitetaan huolella valitut kotiutusvaatteet päälleen. Tuntuu, että kaikkihan sen näkevät, että tässä viedään nyt pientä ihmistä ensimmäistä kertaa suureen maailmaan. Kaukalo keikkuu mukamas rennosti kainalossa, mutta tosi puheissa tilanne jännittää. Hän tuntuu niin avuttomalta tuolla kaukalossa ja ehkä hän itkee järkytyksestä auton hyristessä kotia kohti. Jotain siinä hetkessä on. Kyllä sitä varten täytyy vähän valmistautua! =)

Talvivauvalle tällainen pieni täkki 60 cm x 72 cm on sopiva lämmönsäädin: se on helppo ottaa mukaan ja taitella sopivaksi. Taustakankaana täkissä on tummanruskeaa laadukkaanoloista microfleeceä, jonka olen joskus ostanut Oulun Tuirassa olevasta  kangas- ja tarvikekaupasta nimeltä Shelby. 

Kai te tunnette tämän pienen liikkeen, jonka ideana on siis myydä kaikenlaisia tarvikkeita, että jokainen voi ommella itse kaikki retkivarusteensa takeista telttoihin? Suosittelen käymään! Itse ostin sieltä myös merinovillakankaita ja ulkohousutkin olen tainnut ommella heidän lujista kuorikankaistaan ja teipannut saumoista vesitiiviiksi. Kaupan pitäjä neuvoo tarvittaessa ompeluasioissa. (Tämä ei ole maksettu mainos! =) On vaan mukavaa mainostaa, jos löytää hyvää kangaspalvelua.)

Täkistä tuli aika värikäs! Mutta vauveli mahassa on niin kova liikkumaan, että en voinut tehdä hänelle mitään pastellinsävyistä unitäkkiä. Microfleeceä ja tuota vaaleanvihreää kangasta lukuun ottamatta kaikki täkissä käytetyt tilkut ovat peräisin kirppis- tai mummolakankaista. Ihanien kankaiden hamstraaminen on joskus peräti noloa, mutta sitten, kun on aika tehdä jotain ex tempore -ompeluksia, niin onpa vainen mukavaa, kun voi vain penkoa omia varastojaan. Jos jotakin teistä kiinnostaa enemmänkin tilkkutyöt, niin kurkatkaa tuolta Tunnisteet-palkista kohtaa tilkkutyöt. Sieltä löytyy muun muassa tilkkutyynyjä, täkkejä, käärmeitä, mekkoja, palikoita ja kalentereita.

Toinen ompelus, jonka halusin tälle vauvalle tehdä, oli merinovillapuvun pienennys. Näitä ihania haalareita on helppo bongata halvalla kirppiksiltä; tämä maksoi euron ja oli ihan käyttämättömän oloinen. Pienensin sen vastasyntyneelle sopivaksi, koska olen niin ihastunut tähän materiaaliin. Se on just sopiva autoillessa! 

Pienensin tämän siis lyhentämällä hihoja parilla sentillä ja kaventamalla noita hihasta jalkaterään olevia sivusaumoja parilla sentillä. Lisäksi leikkasin resorit tarkasti irti ja ompelin ne lopuksi takaisin kiinni haalariin. Mallia otin jostain vauvakoon haalarista, että tulisi suurinpiirtein oikeat mitttasuhteet. Toivotaan, että tämä on sopiva! Alla on se pakkauksen alkuperäinen koko (70 cm) kertomassa kuinka paljon pienensin.

Tämä oli nopea työ ja kieltämättä tuntui hyvältä, kun törmäsin merinovillahaalariin kaupassa ja kurkkasin hintalappua: 40 €! Pääsin hiukan halvemmalla. Tosin ensin piti käydä korjaamassa saumuri, joka rupesi ihmeellisesti oikuttelemaan jokin aika sitten. Vaikka poljin kaasua, kone vain nyki eteenpäin. Lopulta ostin siihen uuden (käytetyn) polkimen ja ah, huristelu voi taas jatkua.

Kaunista alkutalvea teille kaikille, niin uusille kuin vanhoille tutuillemme, ja sinullekin satunnainen vierailijamme!