Voi kerrassaan, mikä ihana heinäkuu meillä oli! Lämpöä ja aurinkoa saatiin tankata ihan tosissaan syyspimeitä varten. Eikä tämä elokuun alkukaan kovin viileältä ole vielä vaikuttanut.
Viime kesänä ostin vanhimmaiselle uv-suojamerkein varustetun ranta-asun. Mökillä ollessamme lapset räiskivät vedessä useaan otteeseen ja muutenkin ovat pihalla suurimman osan päivästä, joten ranta-asun ajattelin pelastukseksi auringolta suojautumiseen. Rasvaa ei tarvisi niin tolkuttomasti holvata herkkiä hipiöitä suojaamaan. Kankaan virallinen uv-suoja vakuutti minut niin, että päätin sijoittaa asuun - onhan kuitenkin suojattavana lapsen herkästi palava iho. Tuollaisen aurinkokankaan antama suoja tuntui jotenkin paremmalta ja laadukkaammalta tavallisiin kankaisiin verrattuna. Niinpä tyytyväisenä astelin kotiin uv-suojin varustettu ranta-asu mukanani.
Muutamia viikkoja myöhemmin luin lehdestä artikkelin aurinkosuojavaatteista. Viisastuin, enkä ostanut tänä kesänä toista uv-merkein varustettua ranta-asua. Aurinkosuoja saadaan kankaaseen kemiallisella käsittelyllä, joka jutun mukaan kuluu muutamien pesukertojen jälkeen pois. Asiantuntijat sanoivat, että saman suojan antaa tavallinenkin vaate. Puuvillasta tehdyt vaatteet kuitenkin venyvät kastuessaan, jolloin uv-säteet pääsevät kankaan läpi iholle. Uimapukukangas pitää paremmin kuosinsa kastuessaankin, jolloin ne ajavat saman asian kuin aurinkosuojakankaatkin. Niinpä lampsin tämän kesän alussa kangaskauppaan ja ostin ihan tavallista uikkarikangasta. Siitä ompelin nuoremmalle vesselille ranta-asun. Tein korkeamman kauluksen ja pitemmät hihat t-paitaan ja muutenkin matkin ostetun ranta-asun mallia. Ja sen voin paljastaa, että ihan yhtä hyvin on tuokin asu suojannut palamiselta.
Kai sitten olen vähän hysteerinen tuon auringon suhteen, sillä huoli siitä, miten vauvan saa rannalla suojaan paahteelta, sai taasen aikaan tällaisen pikkuteltan. Tämän kesän Kotoliving-lehdessä oli ohjeet teltan tekemiseen, joita mukailemalla miehen kanssa yhteistyönä tehtiin kokoontaitettava varjopaikka rannalle tai paahteiselle terassille. Mökillä nikkaroitiin ja ommeltiin teltta valmiiksi. Kangas on vanha mökkilakana tehostettuna kirppislöytökankaalla.
Vauvaa ajattelin telttaa tehdessä ihan ensimmäiseksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että tykkäsin itekki pötkötellä pahimmalta loisteelta piilossa. Loppukesästä vauva ei enää pysynyt teltan suojissa vaan ryömi kolostaan pois ja tunki kaksin käsin hiekkaa suuhun isoveljien säestäessä vesipärskeillä vieressä. Syksyllä sitäkin on varmasti ikävä, kun räntä kastelee kalossit ja vihmoo pärskeitään silmillle.
Näppärä tuo teltta. Ja on ollut kyllä huikea heinäkuu. Ihan pitää välillä tarkastaa, ettei ala evät ja suomut kasvamaan, kun niin paljon on tullut uiskenneltua, päivittäin.
VastaaPoistaEikö vain! :) Joo, nyt on ollu kyllä ihan mahottoman hyvät uintikelit (jos niitä bakteeritartuntoja ei oteta huomioon). Jopa minä olen käynyt uimassa. ;)
PoistaVoi, kyllä oon minäkin tarkkaan pistänyt pienimmälle pitkähihaiset ja -lahkeiset! Jonakin päivänä oli muka varjossa lyhythihaisella, mutta jostakin raosta aurinko sinne pääsi ja käsivarsiin tulee punerrusta. Kamala olo, koko äitiys epäonnistunut, kun vauvan iho altistui auringolle.
VastaaPoistaNäyttäis vähän niin kuin poikaset nauttis tuosta laivan uittamisesta. ;)
Pidän myös hyvin paljon tyttösen iloisesta ilmeestä, onnellinen lapsi! Tuo viimeinen kuva on ihana, kesämaja rannalla.
Oisko yks äitiyden tärkeimmistä tehtävistä huolehtia, ettei lapsen iho pala. ;) Rakastamista ja huolenpitoahan se vauvan hoitaminen on. Mutta ollos huoleti, ei se äitiys pieneen punerrukseen kaadu.
PoistaTiiätkö, että noilla samaisilla laivoilla mekin lapsina leikittin, tuolla samalla rannalla! Ja tapeltiin, kuka saa minkäkin. Aika uskomaton fiilis tulee välillä omien lasten leikkejä seuratessa.
Mutta tuo hampaaton kikatus.. onhan se niin ihanaa. <3
Kiitos mukavasta kommentista!
Ihania aurinkoisia rantakuvia! Nuo leikkivät pojat veneineen ovat kuin siitä yhdestä Edefeltin taulusta. Noita hetkiä on ihana muistella talvellakin. Tuo teltta oli mulle uus idea ja voin kuvitella, että se on kätevä! Ja poikien ranta-asut vaikuttavat tosi käteviltä. Uikkarikankaan ompelu on siis siellä selätetty onnistuneesti! =)
VastaaPoistaKyllä se taitaa olla niin, että pikkupoikien dna sisältää jotakin tuosta laivoilla leikkimisestä. Siinä on jotakin niin ikiaikaista. :)
PoistaMutta kiitos, aivan käteviä ovat kuteet olleet. En ehtinyt ajatella, että uikkarikangasta olis vaikea ommella. Tuo oli semmonen pikaompelus. Kunhan saumurilla surautin saumat yhteen. :)