Voi kerrassaan, mikä ihana heinäkuu meillä oli! Lämpöä ja aurinkoa saatiin tankata ihan tosissaan syyspimeitä varten. Eikä tämä elokuun alkukaan kovin viileältä ole vielä vaikuttanut.
Viime kesänä ostin vanhimmaiselle uv-suojamerkein varustetun ranta-asun. Mökillä ollessamme lapset räiskivät vedessä useaan otteeseen ja muutenkin ovat pihalla suurimman osan päivästä, joten ranta-asun ajattelin pelastukseksi auringolta suojautumiseen. Rasvaa ei tarvisi niin tolkuttomasti holvata herkkiä hipiöitä suojaamaan. Kankaan virallinen uv-suoja vakuutti minut niin, että päätin sijoittaa asuun - onhan kuitenkin suojattavana lapsen herkästi palava iho. Tuollaisen aurinkokankaan antama suoja tuntui jotenkin paremmalta ja laadukkaammalta tavallisiin kankaisiin verrattuna. Niinpä tyytyväisenä astelin kotiin uv-suojin varustettu ranta-asu mukanani.
Muutamia viikkoja myöhemmin luin lehdestä artikkelin aurinkosuojavaatteista. Viisastuin, enkä ostanut tänä kesänä toista uv-merkein varustettua ranta-asua. Aurinkosuoja saadaan kankaaseen kemiallisella käsittelyllä, joka jutun mukaan kuluu muutamien pesukertojen jälkeen pois. Asiantuntijat sanoivat, että saman suojan antaa tavallinenkin vaate. Puuvillasta tehdyt vaatteet kuitenkin venyvät kastuessaan, jolloin uv-säteet pääsevät kankaan läpi iholle. Uimapukukangas pitää paremmin kuosinsa kastuessaankin, jolloin ne ajavat saman asian kuin aurinkosuojakankaatkin. Niinpä lampsin tämän kesän alussa kangaskauppaan ja ostin ihan tavallista uikkarikangasta. Siitä ompelin nuoremmalle vesselille ranta-asun. Tein korkeamman kauluksen ja pitemmät hihat t-paitaan ja muutenkin matkin ostetun ranta-asun mallia. Ja sen voin paljastaa, että ihan yhtä hyvin on tuokin asu suojannut palamiselta.
Kai sitten olen vähän hysteerinen tuon auringon suhteen, sillä huoli siitä, miten vauvan saa rannalla suojaan paahteelta, sai taasen aikaan tällaisen pikkuteltan. Tämän kesän Kotoliving-lehdessä oli ohjeet teltan tekemiseen, joita mukailemalla miehen kanssa yhteistyönä tehtiin kokoontaitettava varjopaikka rannalle tai paahteiselle terassille. Mökillä nikkaroitiin ja ommeltiin teltta valmiiksi. Kangas on vanha mökkilakana tehostettuna kirppislöytökankaalla.
Vauvaa ajattelin telttaa tehdessä ihan ensimmäiseksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että tykkäsin itekki pötkötellä pahimmalta loisteelta piilossa. Loppukesästä vauva ei enää pysynyt teltan suojissa vaan ryömi kolostaan pois ja tunki kaksin käsin hiekkaa suuhun isoveljien säestäessä vesipärskeillä vieressä. Syksyllä sitäkin on varmasti ikävä, kun räntä kastelee kalossit ja vihmoo pärskeitään silmillle.
