Jouluisia pussilakanoita ja mekkoja

Nämä jouluiset kuvat tulevat vähän jälkijunassa. En sitten kerennyt julkaisemaan näitä aiemmin, vaikka aikomus olikin. Sellaista se vaan on joskus. Laitan kuitenkin muistiin nämäkin tekeleet.

Lapsilla oli pula pussilakanoista, kun parit sellaiset suorastaan repeilivät rikki. Minulla syttyi oikein lamppu tuolla päänupissa, kun näin tällaisen ihanan Annon punaruutuisen pussilakanan Anttilassa. Sain normaalikoon pussilakanasetistä sitten kaksi lasten pussilakanaa, yhden lasten tyynyliinan ja kolme aikuisten tyynyliinaa. Se kolmas aikuisten tyynyliinahan tuli mukana. Toiselle puolelle laitoin pussilakanoihin valkoista lakanaa. Sydämellinen alulakana on kirppislöytö. 

Sopivasti aattoaamuna oli kova pakkanen -23*C, joten peittoihin saatiin raikas tuoksu. Lapset olivat tyytyväisiä joululakanoihin, niissä tuli hyvin uni. Tällä tyylillä saatan tehdä joskus muulloinkin lapsille petivaatteita, koska valmiissa lastenlakanoissa on aika vähän valinnanvaraa.

Pari huomioita tein:

- Tietysti iso pussilakana pitää pestä ennen ompelua ja se kutistuu paljon.

- Valmiista lakanoista on helppo ottaa mallia.

- Pussilakanan kuvion on parempi olla moneen suuntaan toimiva, koska aikuisten pussilakanan leveydestä saattaa tulla lapsen lakanan pituus.

- Pussilakanan toinen puoli voi olla muutakin kuin kuviokangasta.

- Vaikein vaihe oli päästä tuumasta toimeen.

Ne kaksi isoa tyynyliinaa, jotka tein, pääsivät koristamaan meidän petiä. Siinä pötköttelee päiväunillaan kuopuksen joululahja: Anne Geddesin nukke. Voisiko se olla tehty vaikkapa tästä kuvasta? <3 Nuo muut tyynyliinat ovat vanhempia ompeluksia.

Joulufiiliksissä ompelin pari tonttutyynyä vanhoista pöytäliinoista, ihan vain tunnelmaa tuomaan.  Tonttuliina löytyi aikoinaan Kontista. Toiseen tein taustan vihreästä kankaasta ja toiseen valkoisesta. Sopivaa punaista sävyä ei kaapista löytynyt. Kummityttö sai tuon valkoisen jouluterveisinä.

Oikeastaan nämä punaiset velourmekot olivat ihan kohtuullinen homma, vaikka näistä onkin todisteena vain yksi sumea kännykkäkuva. En kerennyt kaivaa kameraa ja tälläkin hetkellä nämä mekot ovat likaisena pyykkikorissa. Sahalaita on Metsolasta ja punainen velour Eurokankaasta. Mekkoihin olen ottanut apuja Ottobren kaavoista. Rennot niistä ainakin tuli. 

Tämä ruokalappu juhlisti joulunaikana pienoisen herkutteluhetkiä. Valkoiseen vahakankaaseen yhdistin punaisen kantin ja pitsin. Päällään neidillä on tuo joulumekko ja päässään markkinoille suunniteltu tonttulakki. Tällaista pikkutonttua täällä on passailtu. "Anna!" hän komentaa ja silloin ei auta muu kuin totella.

Kesken monien joulukiireiden sain esikoiselta hauskan jumppalapun. Ehkä tyttö huomasi, että äidin ainoa ketterä liike on kipaisu suklaarasialle. Jaan ohjeen teillekin, jos joku teistä vaikka kaipaa vaihtelua jumppasarjoihinsa.

Vetreää loppuvuotta!