Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauvan vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauvan vaatteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. joulukuuta 2015

Varusteltu on täälläkin


Pukluntuoksuisen hiljaiseolon jälkeen huikkaanpa minäkin välillä tänne jotakin. Täällä meilläpäin ei ole ollenkaan niin talvista kuin tuolla pohjoisessa kuulostaa olevan. Sen tietää esimerkiksi siitä, että lasten ulkovaatteita pitää tuon tuosta pestä, kun ovat niin ravan ryvettämiä. Sitä kunnon talveahan me tänne odotetaan. Just nyt on kuitenkin hentoinen lumipeite kaikkialla, jouluvalot ikkunassa ja ensimmäiset joulutortutkin syöty. Ja pikkuinen tytöntyllerö kasvaa hurjaa kyytiä ja hymyilee välillä hyvin herttaisesti. Että mikäs tässä on itsenäisyyspäivää odotellessa.


Kun vauva syntyi, ajattelin, että mitenkäs se loppuraskaus meni niin, etten juuri mitään ehtinyt vauvalle tekemään. Mutta kyllä sitä jotain oli kuitenkin tullut tehtyä.

Sakrun innoittamana otin syyskuiselle mökkireissulle mukaan ompelukoneen ja saumurin tykötarpeineen. Olipa vain mukava ommella leppoisan mökkeilyn lomassa. Tuo kokopuku oli jäänyt joskus kesken, joten tein sen nyt loppuun. Puolipotkarit tein tuollaisesta hauskasta onteloneuloksesta, jonka löysin paikallisesta kangaskaupasta. Ja piipi - tietenkin piipi myös uudelle vauvalle! Otin tietoisen riskin ja valitsin väriksi niin pinkin kuin olla ja voi. Uusi olisi täytynyt väkertää, jos maailmaan olisikin putkahtanut poika.


Tämän mobileidean nappasin kerran ystävien vauvan pallomobilesta. Erikokoisia massapalloja siis maalaillaan ensimmäiseksi. Pallot pujotellaan paksuun siimaan ja lukitaan ne solmuilla omalle paikalleen. Ja siimat kiinnitetään sitten tuollaiseen metalliseen askartelurenkaaseen sievästi kirkkaalla teipillä. Siimalla laitoin myös koko komeuden roikkumaan kattoon.


Tästä tuli oikein suosittu kapistus ainakin tämän meidän vauvan silmissä. Innostuksella ei tunnu olevan rajoja, kun vauva saa hoitopöydällä ollessa katsella noita heiluvia palloja. Mietin jo, teenkö toisenkin - pienemmän ja helpommin siirrettävän version, jota voisi sitten kuskailla ja ripustella milloin minnekin.



Niin monesta blogista olen näitä vaunuverhoja nähnyt, että pitihän se minunkin innostua sellainen tekemään. Ja niin oli näymmä Sakrukin innostunut! Leikkelin soiroja punavalkoisista kankaista, kuten kuvasta voi vallan mainiosti päätellä. Minun tilkkutyöt ovat siis tämäntasoisia. Kerron kyllä teillekin, jos joskus innostun monimutkaisempia tekemään. Kovin laajoja sepustuksia vaunuverhon tekemisestä tuskin tarvii tehdä. Monitoimirenkaat tilasin kuitenkin Kuusamosta, MiniQ:lta.



Onpas vain nyt mukava, kun verho pysyy ihan oikeasti paikoillaan. Ei enää virityksiä, eikä väristyksiä siitä, että tuuli puhaltaisi vasten vauvan kasvoja.



Imetystyynyn ostin jo toiselle lapselle. Kangas oli kauhean ruma (kirkkaansininen, jossa oli keltaisia ankkoja), ja päätin samantien, että ompelen siihen uuden päällisen. Kovin monimutkaisesta ompeluksesta ei olisi ollut kysymys, mutta niin vain kasvoi se lapsi ohi imetysajan. Syntyi tyttökin taloon, enkä saanut ommeltua uutta päällistä. Tyynyä en kyennyt käyttämään ollenkaan, koska se oli ruma. Kirppikseltäkään kukaan ei sitä ostanut, koska se oli niin ruma. Nyt syksyllä se osui silmiini varaston nurkasta ja päätin tarttua toimeen. Ommella surautin tuollaisen harmaan päällisen ja iskin nahkamerkinkin sivusaumaan. Ja käyttöönhän se pääsi! Että on sillä näymmä merkitystä, minkälaisilla kankailla arjen toimet on päällystetty.



Mukavaa itsenäisyyspäiväviikonloppua!



lauantai 12. syyskuuta 2015

Isyyspakkaus

Pitihän se minunkin tehdä isyyspakkaus ihanalle miehelleni, varsinkin kun saimme taloomme ensimmäisen pojan, jolta tuntui puuttuvan lähes kaikki vaatteet. Äitejä muistetaan raskausaikana mennen tullen ja palatessa, mutta isät jäävät usein vähemmälle huomiolle. Idean tähän isyyspakkaukseen sain Eilen tein -blogista. Virittelin oman pakkauksen sen mukaan, mille meillä oli tarvetta. Tässä päivityksessä esittelen niitä juttuja, jotka tein itse tuohon pakkaukseen. Lisäksi ostin jotain valmiina.


Ruokalappu on ommeltu Annon vahakankaasta ja kaavan olen muokannut itse. Tuttiremmi  on puoleataan Eurokankaan pilkkupuuvillasta ja sen tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta. Neuvolakortin kansissa komeilevat ronsut kiikutin Ottobrelta. Pian näette mihin tarkoitukseen tuo kangas on alun perin on ostettu. Hyvä ohje neuvolakortin kansiin löytyi Villapata kiehuu -blogista.


Kokoilin rennolla ranteella laatikkoon sitä sun tätä. Tässä muistiin esittelylappu, jonka olisi voinut viksusti tehdä tietokoneellakin, mutta eihän meillä ollut mustetta laitteessa. Siinä se nyt kuitenkin on, jos jotain kiinnostaa koko sisältö. Yritin ottaa huomioon isukin mieltymyksiä sisältöä valitessa.


Ensimmäiseksi sain valmiiksi tällaisen pikku tuunauksen. Kirjoin valmiiseen äitiyspakkauksen pyyhkeeseen omistustekstin ketjusilmukan näköisillä pistoilla ahkeran kylvettäjän iloksi. Uikkarit löytyivät valmiina ja tuntuivat niin pieniltä ostettaessa, että oih voih.


Tässä nyt sitten näette ensimmäiset kankaanpainatukseni - dalmatialaisharsot. :D Näistä ei tullut ihan sitä mitä kuvittelin, mutta potut oli pottuja ja luulen, että erotan nämä omikseni loppu elämän.


Muutamia vauvakoon vaatteita kokeilin tehdä ennakkoon, ja tässä parit housut ja velourtakki Ottobren kaavoilla. Kankaat löytyivät kaapista ja ovat Ottobrelta ja Rockserilta. Kiinnitin ensin takkiin anorakkineppareita, koska tuo nappikohta oli niin paksu. No ne lähtivät heti irti, joten jouduin paikkaamaan reiät tukikankaalla ja sen jälkeen päätin laittaa tavalliset nepparit. Ne eivät ole niin tiukassa. Sain vinkin, että anorakkinepparit kannattaa hakata kiinni voimalla ja vasaralla, ei pihdeillä.


Testasin tällaista pikkuhaalaria vastasyntyneen koossa. Kangas on vanhan papan velourtakista, joskus kirppikseltä löydettyä. Haalarista näkee, että se on testiversio, mutta ei se haittaa. Ihanalta tuntuu velour tässä vaatteessa. Loppukesän vauvalle tämä riittää hyvin lämmikkeeksi uloskin. Samalla vaivalla tein tumputkin vanhalla ohjeellani.


Takaapäin haalari on yksinkertaisempi. Malli on sen verran kiva, että jos kerkeän, teen näitä enemmänkin.


Vauvanodotusperinteisiini on kuulunut ommella pienokaiselle oma tilkkutäkki. Tällä kertaa tein senkin velourista. No, pari muuta kangasruutua on seassa. Hyödynsin tilkkujani ja senpä takia väritys oli tällä kertaa näinkin selkeän voimakas. Hirvimiehet tuntuivat kuitenkin kuuluvan kuvioon, kun ultrassa enteiltiin poikalasta. Toiselta puolelta täkki on turkoosia velouria. Ommellessa vähän piti funtsia mikä olisi järkevin ommel, jotta se joustaa muttei venytä saumoja. Päädyin joustavaan suoraan, vai onko se kolminkertainen suoraommel. Ihan hyvin toimi. Hieman täkki tietysti venyy joustamattomiin tilkkuihin tottuneella, mutta käytössä tämä on ihana. Valokuva vääristää täkin mallia, mutta kuvasta näkee kuitenkin idean. Tähän on erityisen ihana kietoa pikku murmeli päiväunille. <3


Oletko sinä tehnyt isyyspakkausta? Mitä hauskaa sinä sinne laittaisit?


torstai 9. heinäkuuta 2015

Matkantekoa

Ensin se oli vain heitto, sitten idea alkoi elää niin, että se piti ankkuroida yhteen tulevien lomapäivien kanssa. Suunnitteluvaiheessa yritimme yhdistää haaveet tosiasioihin. Lopulta starttasimme. Heti kesän alussa pääsimme yhdessä Lotan perheen kanssa autolomalle Tanskaan. Matkassa olivat molempien koko perheet ja sitenpä siitä muovautuikin varsinainen lastentahtinen tutkimusmatka. 

Jo alkumatkasta Etelä-Suomessa pääsi kesätunnelmaan ja kyllähän se piristi pitkän kotonaolon jälkeen pällistellä uusia maisemia ja taivutella kieltä vastaanottajan koodiin sopivaksi. Voisimme koota siitä oman kokonaisuuden erikseen, jos se jotakuta kiinnostaa. Kertokaahan, onko sellaiselle tarvetta. Kuten arvata saattaa, ajomatkaa ja istuttavaa kertyi reilusti, joten joku käsityö piti saada mukaan. Tällainen raitaneuletakkihan siellä syntyi.


Tätä Kässänopen painajaista ei ole suotta kehuttu helpoksi työksi. Koska siinä neulotaan koko ajan oikeaa, ei tarvitse vilkuilla työtä, vaan voi antaa käsien luoda uusia silmukoita ja samalla katsella vaikkapa kauniita nummimaisia peltomaisemia. Käytin apunani kahta ohjetta. Ensin katselin Kotipalapelin sivuja ja sitten innostuin tuosta raglanmallista, kun sen saa valmiiksi vähemmällä yhteenompelulla.  Tein ohjeen mukaan koon 86 cm, mutta käytin pienempiä puikkoja, joten tämä ehkä vastaa kokoa 74 cm. Lanka on bambupuuvillaa, joten takkia voi pestä.

Ohjeesta poiketen tein takkiin vetoketjun, sillä napit tahtovat aukeilla käytössä. Tuin vetoketjun nurjalta puolelta puuvillanauhalla. En tiedä näkyykö se kuvasta, mutta siellä se on. Takin kutistin pesukoneessa sen valmistumisen jälkeen ja vasta sitten ompelin vetoketjun kiinni. Joko arvaatte mitä tällainen pikkutakin neulominen tarkoittaa?


Tällaista toista matkaa olemme taas taivaltaneet lähes samaan tahtiin <3. Olemme iloisia, kun saamme jakaa kokemuksiamme taas toistemme kanssa. Aina se on yhtä ihmeellistä ja monet pienet asiat täytyy pohtia uudelleen ja uudelleen. Nyt olemme jo loppumetreillä, jos niin voi sanoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin, viimeistään ruska-aikaan meillä on teille uutisia kerrotavana, ehkä aiemminkin. Ajatuksissamme nuo pienet maailmanvalloittajat ovat valmistelleet tilaa itselleen jo koko tämän kalenterivuoden ajan. Ensin he vain hipaisivat hennosti sydämen syrjää, nyt siellä taotaan jo kylkiluita lommoille. Ketähän tärkeitä tapauksia me oikein saamme joukkoihimme?