Puisia kuvatauluja

Minkä takia te luette blogeja?
Minä oon niin monta mukavaa ideaa löytänyt blogeja selaamalla, että sen takia teen sitä edelleen. Inspiroitumista, kauniita kuvia, hyviä ideoita. Joitakin vuosia sitten Villapadassa taas kiehui. Anni oli käynyt jollakin kurssilla, missä oli kuvia siirretty puupinnalle. Se näytti niin hyvältä, että pitihän sitä itsekin kokeilla. Sen jälkeen on tullut tehtyä aika monta vanerista kuvataulua. Ja aika monta kertaa olen selittänyt, miten se tehdään. Nyt ajattelin laittaa ohjeet tänne, että voin ohjata kysyjät katsastamaan täältä, miten siirron saa onnistumaan. Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan!

Siirrettävä kuva voi olla joko sanomalehtikuva, satukirjan kuva tai itse kopiopaperille tulostettu kuva. Aikakauslehden sivuilta en ole kokeillut kuvia siirtää. Tulostettu kuva voi olla mustavalkoinen tai värillinen. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kuva tulee puupinnalle aina peilikuvana.

Seuraavassa ohjeet vaihe vaiheelta. Kuvat auttakoon, jos joku asia jää epäselväksi.

1. Valitse siirrettävä kuva. Jos kuva on itse otettu kuva, käsittele kuvaa ainakin niin, että käännät sen peilikuvaksi ennen tulostusta. Kuva muuttuu paljonkin, jos unohdat peilikuvaksi kääntämisen. Kuva kannattaa käsitellä aika vaaleaksi, sillä puhkipalanutkin kohta saa puun värin, joten kaikki kohdat tummenevat jonkin verran. Väritulosteessa jokaiseen väriin sekoittuu vaalea puun sävy. Kuva kannattaa olla pikkuisen isompi kuin valmis taulu, jolloin reunat saa siistiksi. Tulosta tai kopioi kuva tavalliselle kopiopaperille tai leikkaa sanomalehdestä/kirjasta haluamasi kuva. Mieti taulun koko ja sahaa/ sahauta vanerista tai laudasta sopivan kokoinen pala. Minä oon tehnyt siirtoja niin ohuelle kuin paksullekin vanerille (paksuus 2-20mm).

2. Hio vanerin reunat siitiksi. Pyyhi puupölyt pois.

3. Lakkaa pinta vesiliukoisella lakalla. Jos vaneri on ohutta, lakkaa molemmat puolet, mikä estää vanerin taipumista. Anna kuivua rauhassa.

4. Lakkaa pinta uudestaan vesiliukoisella lakalla. Lakka toimii ns. liimana seuraavan kohdan kiinnitystä varten.

5. Kiinnitä paperi kuvapinta alaspäin levyn päälle. Silottele kaikki ilmakuplat pois. Kopiopaperi venyy kostuessaan, jolloin ilmakuplia ja pieniä vekkejä tulee helposti. Yritä saada paperi tarttumaan joka kohdasta kiinni. Erityisesti reunat kannattaa painella kunnolla kiinni vanerin pintaan. Anna kuivua rauhassa.

6. Silitä leivinpaperin läpi noin minuutin ajan, jolloin lakka kuivuu lopullisesti ja muste palaa kiinni. Silitysvaiheen voi jättää poiskin, jos on aikaa antaa lakan kuivua rauhassa seuraavaan päivään.

7. Aloita paperin poistaminen märän rätin ja veden avulla. Pyyhi paperi pois taulun pinnasta.

8. Paperin poistamista voit helpottaa myös sormella hankaamalla. Ole silti varovainen, sillä kuva alkaa irrota helposti, jos hankaat voimakkaasti yhdesta kohdasta. Reunat ovat myös herkkiä irtoamaan. Voit antaa pinnan kuivahtaa välillä ja jatkaa paperin poistamista myöhemmin, jos siinä on vielä paljon paperia jäljellä.

9. Kun paperi on poistettu ja pinta kuivunut, kuva näkyy sameana aivan ohuen paperikerroksen alta. Tässä vaiheessa voit hienolla hiekkapaperilla hioa pinnassa olevat paperinöyhtät pois sekä siistiä reunoista ylimääräiset paperit pois.

10. Kuvan saa kirkastumaan, kun lakkaat vesiliukoisella lakalla pinnan vielä kerran. Näin saat pinnasta kestävän. Tässä on kuitenkin pieni epäonnistumisen riski: jos johonkin kohtaan on jäänyt paljon paperia, näkyy se valkoisina läikkinä kuvassa. Riskittömämpi, mutta herkempi vaihtoehto on tehdä kuvan kirkastaminen lämmön ja kynttilän avulla. Ks. kohdat 11 ja 12.

11. Lämmitä taulun pinta leivinpaperin läpi silitysraudalla.

12. Kun pinta on kuumentunut, ota leivinpaperi pois ja hankaa pintaan steariinia valkoisella kynttilän pätkällä. Kun pinta jäähtyy, ei steariini enää sula siihen, jolloin voit tehdä lämmittämisen leivinpaperin läpi uudelleen. Kohtia 11 ja 12 voit tehdä niin kauan, että kuva on kirkastunut ja hyvännäköinen.

Nyt on taulu valmis! Kuvataulun tyyliksi tulee vanhahtava kaikkine pienine soroineen ja säröineen. Jos tykkäät sellaisesta, niin ei muuta kuin kokeilemaan.Olen tehnyt näitä myös lasten kanssa. Onnistuu hyvin heiltäkin. Vanhoista ja rikkinäisistä satukirjoista saa ihania kuvia tähän hommaan.

Seuraavassa taulu, jonka tein väritulosteesta. Kuva oli alkujaankin epätarkka, maalausmainen, minkä takia halusin tehdä sen tauluksi asti. Käytin puun syykuvioita tässä hyväksi, jolloin vauhdin tuntu vielä korostuu taulussa. 

Ja tässä esimerkki yhdestä epäonnistuneesta siirrosta. Tämä oli ensimmäisiä hätäisiä kokeiluja siitä, että kuvan kirkastaa lakalla eikä steariinilla. Pintaan on jäänyt paperia niin paljon, että kuvassa näkyy inhottavia valkoisia laikkuja.

Isoimman taulun olen tehnyt koossa 50 x 50 cm eräästä hääparista. Kuva oli rento, hauska ja epätarkka - luultavasti otettu niiden virallisten pönötyskuvien välissä. Minunkin mielestä se passasi jo tyyliltään siirrettäväksi vanerille. Tulostus täytyi tehdä kahdelle eri paperille kokonsa vuoksi, minkä takia jännitin, näkyykö saumakohta valmiissa taulussa. Sinne se sauma sekoittui kaiken sekaan, joten sekin on nyt sitten kokeiltu. Onko teillä jotakin muita kuvansiirtovinkkejä jaettavaksi meille?

Punontaa kaihtamatta

Käykö teille koskaan niin, että joku idea iskee niin tunteisiin, että järki jää heikoksi kakkoseksi? Intuitio vie. Niin kävi tämän sälekaihdinkorin kanssa. Ensin näin sen Modernissa mummolassa, jossa arvottiin AND-merkkisiä ihanuuksia ja sitten olikin mentävä suoraan Konttiin - oikeaan aarrekauppaan. Ja kas, siellä myytiin nippu vähän vääntyneitä sälekaihtimia kuin suoraan minua ajatellen. Irrottelin nämä metallipäreet, pyyhin pölyt ja etsin netistä korinpunontaohjeen ja aloin toimeen.

Illan aikana mies kerkesi moneen otteeseen päivitellä uutta harrastustani. Sattui olemaan jo valmiiksi vähän väsyttävä päivä takana ja sen päälle kun rupevaa ensimmäistä kertaa tällaiseen, niin kyllä siinä on lähimmillä kestämistä!

Ensimmäinen korini on tämä sahalaitainen yksilö. Netin ohje sattui olemaan sahalaitaiseen koriin, joten tein sellaisen, vaikka ei olisi kannattanut. Säleet luistivat ja sormenpäät halkeilivat, kun yritin saada koria kokoon. Sälekaihdinmateriaalikin oli paksua ja siitä irtosi jotain mustaa sormiin. Mutta kori piti saada valmiiksi. Tämä pääsi meillä kunniapaikalle jätekärryyn metallijätteitä kaitsemaan. (Se oli jo menossa metallijätteisiin itsekin, mutta se sai hetken lisäaikaa.) No, ei näin pienestä saa lannistua!

Seuraavan kohdalla olin jo vähän nöyrempi ja tein tuon etualalla olevan pienen suorareunaisen yksilön. Jotain ongelmaa siinäkin oli, mutta sitä tehdessä opin, että sälettä voi leikata tylsillä saksilla ja kun vielä pyöristää reunat, niin sitä on helpompi pujotella.

Viimeisin yritykseni on tämä maustekori. Siihen keksin vielä yhden kikan lisää: laitoin tuohon reunaan yhden ylimääräisen päreen tukemaan käännöstä. Tämä kori on tehty ohuemmasta ja kiiltävämmästä sälekaihtimesta, ja sitä oli mukava punoa. Tässäkin on yksi oleellinen virhe, mutta ehkä sitä ei näe... Yllättävän huolellinen saa olla noiden taitoksien kanssa, sen verran paljastan. Koreja voisi tehdä muunkinkokoisia, mutta nyt en oikein millään keksi mihin ja minkäkokoisia seuraavaksi tekisin.

Intuitiivista loppuviikkoa teillekin! =)

Peppimekkoja

Kuljimme kapeita Gamla Stanin katuja ja eksyimme suloiseen lastentarvikeliikkeeseen. Siellä myytiin leluja ja ennen kaikkea aivan suloisia peppimekkoja! Niissä oli alla pitkähihainen pitempi mekko ja päällä kirjava lyhempi liivimekko. Siitä on niin kauan aikaa, että liike on näköjään muuttunut pelkäksi ihanaksi leluliikkeeksi ja tuo kuvassa näkyvä neitokainen on sen jälkeen lopettanut äitinsä mahanahkan venyttämisen. Mutta idea jäi mieleen enkä saanut siltä rauhaa, ennen kuin toteutin sen.

Toteutuksessa saattoi auttaa se, että vuoden alussa tuli Ottobre, jossa oli nämä molemmat mekkokaavat. Ne on tarkoituskin pukea päällekäin, joten kaavoja ei juuri tarvinnut muokkailla. Tällä tyylillä voi tehdä aika monenlaisia yhdistelmiä. Ensimmäisen mekkoparin testasin kaapissa olevista joustamattomista puuvillakankaista mutta saattaisin kyllä narahtaa kangaskauppaankin tämän takia. Sekin saattaisi olla ihana, että alla on trikoomekko ja päällä joustamaton ohut puuvillainen. Näitä mekkoja voi pitää yhdessä ja erikseen.

Vaikka kangas ei joustakaan, mekosssa on tilaa leikkiä ja pelata. Minusta tässä yhdistelmässä on ihanaa just se, että tuo alumekko pilkistää tuolta helmasta reilusti. Taisin pidentääkin sitä, jos oikein muistan. Alumekon olenkin jo postannut aiemmin talvella ja sen materiaali on ohutta mutta tosi lujaa puuvillaa.

Tämä liivimekko on paksua vanhaa puuvillaa ja yllätys yllätys, kirppikseltä Kontista. Sieltä löytyy  kyllä parhaat peruspuuvillat! Tätä kangasta sainkin reilusti ja nyt pitäs miettiä, mitä teen lopusta. Mekko tuntuu heti vähän eriltä yksistään. Voiskohan tällä mennä lakkiaisiin?

Tässä vielä molemmat mekot sulassa sovussa KappAhlin hengarissa. Mainostan sitä kauppaa mielellään, kun sieltä annettiin nippu lastenvaatehengareita matkaan, kun vähän vihjasin. Ovat käteviä.

Tässä on toinen värikäs mekkotekeleeni sitten joulun. Tämä on tehty erilaisista raitaisista trikoopaloista. Ihastuin Ketunpesän suloisiin tilkkumekkoihin ja leikkelin omani niistä kankaista ja väreistä, joita sattui olemaan. Jokunen tilkku taisi tulla lahjoituksenakin ompelukaverilta. Vielä on niin kylmää, että pitää pukea pitkähihainen alle. (Kuvassa näkyvä pitkähihainen on oma juttunsa: ensimmäinen merinovillaompelukseni. Ehkä kerron näistä joskus lisää.)

Edestä mekko näyttää tältä. Tein sen siis kokoamalla ensin kolme tilkkuriviä yhteen ja sitten leikkaamalla pienet lepakkohihat. Että sen kummempaa kaavaa tähän ei ollut. Kankaat tottelivat ihan hyvin, vaikka joustavatkin ja mekko on pysynyt kuosissaan. Kankaat ovat Marimekolta ja Ottobrelta, paitsi resorit Metsolasta.

Ja takaa.

Jos tuo ensimmäinen mekko postauksessa on peppimekko, niin mikä tämä sitten on?

Leikkisää loppuviikkoa!

Numeropainantaa

Kevättalvella kävin kankaanpainokurssilla painamassa numeron poikineen. Opettaja oli valottanut valmiiksi numeroseuloja, joita me kurssilaiset saimme vapaasti käyttää. Tulevaa joulua varten painoin jo joulukalenterinumeroita. Niitä hommia näytän, jahka saan kalenterin valmiiksi asti. Kesää ja t-paitoja ajatellen painoin trikoolle vähän isompia numeroita. Niistä sain vast'ikään ommeltua muutaman t-paidan. Jospa se t-paitavarasto alkais pikkuhiljaa karttua.

Ompelupiirissä opettajan kanssa naureskellen ideoitiin, että paitaanhan voisi painaa kaikki tärkeät pinkoodit. Siinä ne kulkis kätevästi mukana ja aina vois tarkistaa, että mikäs se nyt olikaan. Ei ehkä kuitenkaan niin hyvä idea, että kannattais toteuttaa.

Painoin numeroita myös pipoja varten. Tupsuksi kokeilin tuollaista trikoovanupalleroa. Ihan hauska siitä tuli! En vaan tiedä, kuinka kauan se pysyy valkoisena.

Voi, että meillä haaveillaan kesästä! Että paistettais lättyjä ulkona ja hypittäis trampoliinissa, ja että "kälpätiä ei tulit ollenkaan, pelhotia vain". 

MUKAVAA KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!

Pala-Paavojen tarina jatkuu

Muistatteko Lotan paavot? Niiden inspiroimana pilkoin omia joustofrotee- ja velourpaloja ja sommittelin niistä pari erilaista paitaa ja pienen mekon suloiselle pikkuneidille. Suosittelen kokeilemaan! Tuleepa yllättävän hyvä mieli kun saa suiruista vielä jotain järkevää päällepantavaa.

Mulla meni jonnin verran aikaa tuohon leikkelyyn, kun mietin mitä palaa käytän mihinkin, mutta ompeluosio sujui ilman kommervenkkejä. Tuota vihreää hihakangastakin oli vain tuon verran ja miten hauska lisä siitä tuli tähän paitaan. Joustofroteet ovat pääosin Metsolasta ja velourit Ottobrelta ja Metsolasta.

P.s. Meidän oikea tietokone on huollossa, joten toivon ymmärrystä näihin päivityksiin. On hiukan kankeampaa tapletilla. Siitä huolimatta innostavaa käsityöviikkoa! :) Minkähänlainen setti käsitöitä tämän viikon aikana syntyy - teillä ja meillä? Tervetuloa lukijaksi Heidi! :)

Välipalaompeluksia

Ah tulipaanin kukkaiset! Niistä tulee niin vahvasti kevätolo. Aina ja aina vain ne ilahduttavat, toivottavasti teitäkin näin tämän kuvan välityksellä! :)

Tämäntyyppisen kännykkäpussukan tein silloin arvontavoitoksi, jos joku vielä muistaa. Toiveena oli  jotain mustaa ja valkoista ja vähän keltaistakin. Kun olin ommellut pussukan, huomasin, että Marimekkoahan siinä on hyvin edustettuna: myös harmaa ja keltainen vanhempi raitakangas. Mitäs passaavat niin mukavasti yhteen. Välissä siellä on ihan tavallista fleeceä suoajamassa kosketusnäyttöä kolhuilta.

Oon tehnyt tuon mallin jälkeen pari muutosta pussukantekovaiheisiin. Tuo on sellainen päähänpistotekele. Joskus välähti, missä järjestyksessä ommeltuna pussukasta saa suurinpiirtein toimivan. Tunnustettakoon, että tämä kuvassa näkyvä koko ei osunut ihan kohdalleen, joten pääsin tekemään siitä toisen parannellun version. Se on ihan samannäköinen mutta hieman isompi, joten turha siitä oli kuvaa laittaa. Oikeastaan tunnustan senkin, että olen sellainen virheidentekijäkäsityöläinen. Rapatessa roiskuu. Joskus ehkä rohkeana hetkenä päivitän niitä bloggaamatta jääneitä harjoitustekeleitä. =)

 

Tällainen turkoosi ruusupipo tuli uunista ulos sille blogimme lukijalle, joka tykästyi vastaavaan harmaaseen päänlämmittimeen. Kangas on siis ostettu Ottobrelta ja se on talvifroteeta, joka on toiselta puolelta froteeta ja toiselta fleeceä. Ihana materiaali kevätpipoihin! 

Tähän aikaan vuodesta tuttu oja näyttää tältä. Siinä menee moottorikelkan ura, josta pääsee häikäisevälle joelle sivakoimaan. Joella on tilaa mennä omalla tyylillä leveästi luistellen tai perinteistä liidellen. Tästä kohtaa on erityisen hauska mennä joelle, ojanpohjaa pitkin ja vanhojen puiden muodostaman oksaholvikaton alta.

Pieniä onnenkimmellyksiä sinunkin pääsiäisviikollesi! 

Poutapilviä ruseteilla

Aurinko paistaa ja vettäkin tippuu räystäistä; taitaa tulla kesä! Tein typyköille samantyyliset pilvimekot kesää ajatellen. Kaveriksi ajattelin näille mustia lengginssejä. Pilvikangas on ostettu alesta Ottobrelta ja on tosi paksua trikoota ja siksi helppoa ommella. Resori on myös samasta paikasta ja kanttaukset ompelin kiinni saumurilla ja sitten kaksoisneulalla. Tekniikka on sekoitus yhdeltä ja toiselta saaduista neuvoista ja nyt en uskalla muuttaa siitä enää mitään, koska se toimii niin hyvin! =)

                        

Nuorimmainen kutsuu mekkoa "ruusumekoksi" rusetin takia. Hän on ihan otettu uudesta mekostaan ja kaivaa sen vähän väliä kaapista. Hiukset häneltä saa jo hetkittäin saparoille! 

Tällä kertaa kokeilin hunajankenno-ommelta helmaan, siksi että ei tarvitsisi vaihtaa paininjalkaa. Minun koneeni nimittäin käskee vaihtaa toiseen paininjalkaan siinä siksak-tyyppisessä huolitteluompeleessa, jota tähän asti olen käyttänyt. Onkohan se välttämätöntä?

"Mää otin cruusun pois!" R-kirjain tulee sillä lailla hiukan sorahtaen. Mekot jäivät kaipaamaan jotain jujua, ja siksi ne saivat rusettinsa. Ne on ommeltu siten, että tuo rusetin remmi on joustavaa resoria ja se on ommeltu ensin putkiloksi ja sitten käsin ommellen kiinni mekkoon. Rusetti on mustaa joustamatonta puuvilla, jonka voi ottaa vaikka pesun ajaksi pois. Näköjään sen saa myös joku muu helposti pois. Kätevä idea äidiltä.

Tytöt saivat sitten samanlaiset. Tosin toinen on ragla-mallinen, jonka takakappale on kahdesta osasta. Tuo toinen, isompi, on t-paidan kaavasta levennetty tunika. Pääsittekö ollenkaan kesäfiiliksiin? =)

Yritän epätoivoisesti luoda sellaista, koska täällä paukkuu aamuisin sellaiset pakkaslukemat, että hrrr sentään. Todellisuus näyttää tältä.

Virtaa päiviisi kaikesta huolimatta!