Kuvaketju

Voi sitä tunnetta, kun saa pitkään keskeneräisenä olleen projektin päätökseen!   

Ja totta kai tekee mieleni kertoa siitä hetimmiten teillekin.

Oon pitkään, rehellisyyden nimissä vuosia, ostellut lasinalusia kirppiksiltä aikomuksena käyttää niitä kuvakehyksinä. Koska muutama pieni pyöreä kuva kehyksissään ei seinälle laitettuna näytä oikein miltään (mun mielestä), keräilin niitä useampia. Tykkään, että pieniä juttuja on monta vierekkäin tai peräkkäin - että se sama muoto toistuu ja toistuu. Löysin erikokoisia ihania lasinalusia, jotka kiinnitin yhteen, ja pitkä ketjuhan siitä muodostui.

Lasinalusten ylä- ja alareunaan porasin pienet reiät, joista sain pujoteltua rautalangan kulkemaan ketjua pitkin ja sitomaan samalla kehykset yhteen. Poraushommissa ei tällä kertaa katkennut kuin yksi poranterä! Mieskin on tottunut, että mun jäljiltä autotallin roskiksesta löytyy yleensä katkenneita teriä. Liekö johtuu kärsimättömyydestä tai sitten liiasta voimankäytöstä. Lampettiprojektissa tutustuin tuohon metallin poraamiseen toden teolla. Sen huomasin, että alumiini antaa äkkiä periksi, mutta kunnon teräs vaatii poraajalta kärsivällisyyttä ja poranterältä kestävyyttä.

Kuvia pyysin sukulaisilta ja ystäviltä, jotka myötämielisesti suhtautuivat tähänkin projektiin lähettämällä niitä mulle. Käsittelin ne ennen teettämistä kuvankäsittelyohjelmalla, jotta sain kuvat kehyksiin sopiviksi. Kuvat kiinnitin valokuvateippikoneella, joka löytyi laatikon uumenista.

Olen varma, että ihanat kummilapsemme ovat nyt useammin mielessämme.