Kehäkukkamatto

Tuleeko teille lukijat syksyisin käsillä tekemisen innostus? Minkälaisia käsitöitä teidän koreissanne tällä hetkellä odottelee valmistumista? Itselläni syksy saa aina aikaan sen, että alan kaivautua poterooni joku kerä kainalossa. Tällä kertaa virkkasin reilunkokoisen maton trikookuteesta.

Typy osallistui omalla tyylillään virkkaamiseen, olihan matto tulossa hänen huoneeseensa.

Trikookudetta upposi noin neljä kiloa tähän mattoon ja halkaisija on vajaa puolitoista metriä. Koukku on kymppikokoa. Oma tyylini on, että aloitan ketjusilmukoilla ja venytän pikkuhiljaa pylvään kokoa maton kasvaessa.

Sillä aikaa kun äiti virkkaa, typy näpertää jotain tärkeännäköisenä. Taitaa kaivata uutta ilmettä ja väriä olohuoneeseen.

Kanervasydän ja virkattu trampoliini

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun kohtasin pyyteettömiä ihmisiä. Niitä on tullut vastaan viime aikoina useita: Naapurissa asuva reipas tyttö tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään saisiko viedä meidän 2-vuotiaan leikkipuistoon. Läheinen leipoi ihanan pullakranssin ristiäisiin. Erityisen hyvältä tuntui sekin, kun minulta kysyttiin huomaavaisesti imetyksen aikana: "Sinulla on varmasti jano, tuonko vettä?" Tässä oli muutama esimerkki vain.

Parin viikon takaisessa Kotiliedessä oli ihania kanervatöitä, joista innostuin. Kiersin kodinhoitohuoneen lattialla istuen rautalangasta pari syksyistä sydäntä. Yhdestä ruukusta tuli yksi sydän. Samalla ajattelin näitä ystävällisiä ihmisiä lämmöllä.

Virkkasin ison mahan kanssa ontelokuteesta rahin. Ensin sahasimme mieheni kanssa paksun superloonin neliskanttisesta lieriöksi. Sitten virkkasin koukulla 10 sopivankokoiset kannen ja reunat. Seuraavaksi änkesin superloonin tähän "kuppiin" ja virkkasin sen vielä umpeen.

Alemmasta kuvasta näkee, että jätin pohjan auki. Jos rahi menee likaiseksi, (tätä tuskin lapsiperheessä tapahtuu) sen saa irti ja voi pistää pesukoneeseen.

Typy on ominut rahin käyttöönsä. Siinä on sopiva istuskella ja lueskella Elmerin seikkailuja.

Mielessäni kuvittelin että siitä tulee rahi, joka asettuu takan eteen makkaranpaistoistuimeksi. Todellisuudessa siitä on tullut trampoliini, jolla tehdään päivän parhaat temput!

Kastemekko ja tunnustus

Kiitos vielä onnitteluista! Vauvan kanssa on mennyt mukavasti, vaikkakin arki tuntuu huomattavasti kiireisemmältä kahden kanssa. Pikkuisen oon kerenny käsitöimäänkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Sain Ruohonvihreältä tunnustuksen! Kiitos siitä. Siihen liittyi kysymyksiäkin:

Lempivärini: turkoosi, huomaamatta sitä on tarttunut matkaan vaikka missä muodossa

Lempiruokani: lindströmin pihvit ja pottumuusi

Lempipaikkani: juuri nyt tahtoisin mökkeilemään ja luonnonhelmaan.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Eufemialle. Tällä hetkellä ihastelen hänen paperiaiheista kirjallisuussarjaansa. =)

Tässä on kahden vuoden takainen tekele esikoiselle. Kohta se on taas ajankohtainen. Kangas on lumenvalkoista puuvillaa, mutta se tuntuu pellavalta. Se on mukava päällä, mutta rypistyy helposti. Väliin olen ommellut erilaisia ihania nappikaupan metripitsejä. Etsin pitkään ohjetta ja löysin sen lopulta Ottobrelta 1/2003, jossa oli useampi eri malli, ja muokkasin mieleisekseni.

Tunnelmallisia syysiltoja!

Tytöntiitiäinen tuli taloon

"Tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen

Posket tehty puolukasta, tukka naavantappurasta

silmät on siniset tähdet."

Kirsi Kunnas

Tuu, tuu, tupakkarulla

Moni kutoo vauvalle villanuttuja odotusaikana, minä tein omalleni tilkkutäkin. Anoppi antoi ruskeita kankaita ja lisäsin pari omista kokoelmistani ja tässä tulos. Tällä kertaa ompelin toiselle puolelle mikrofleeceä ja välissä ei ole vanua, joten peitto on melko ohut.

Saimme ihanan kummipojan ja hänelle ompelin äitiyspakkaukseen sopivat lakanat, joita on melko vaikea löytää kaupoista. Päällimmäisenä pussilakana, neonvihreä on alulakana ja alimpana tyynyliina.

Typy sai hetken inspiraatiossa uuden collegehameen maustettuna pitsiliinoilla. Kaavan tein joskus ompelupiirissä yhdessä vetäjän kanssa. Tällä kertaa resoristakin tuli tarpeeksi napakka.

"Tuu, tuu, tupakkarulla,

mistäs tiesit tänne tulla?

- Tulin pitkin Turun tietä,

hämäläisten härkätietä."

Syysjoustavia

Kurjet kaartelevat taivaalla ja asfaltille varisee jo ensimmäisiä keltaisia sipsejä koivuista. Tekee mieli ommella pitkähihaisia ja värikkäitä vaatteita. Tämän bambikuvioisen raglapaidan ohje on alunperin Ottobrelta.

Naapurin kuistille on ilmestynyt vaunut. Halusin ommella vauvalahjaksi mekon, joka on helppo pukea ja mukava päällä. Mutta en taaskaan löytänyt sellaista kaavaa mistään! Onkohan jossakin olemassa joku hyvä kaava? Lopulta muokkasin tämän erään tunikakaavan pohjalta, ja ilokseni kuulin, että malli toimii käytännössäkin.

Tämän piti olla yksinkertainen peruspaita, mutta taistelin sen kanssa pitkään. Malli on sama kuin bambitrikoossa, mutta kaulus ei oikein onnistunut. Lopulta pujottelin resorin sisään kuminauhaa. Päällä tämä tekele on ihan jees ja varmaan lämmittää mukavasti.

Taustalla näkyy ihana omppupuumme, joka kantoi urheasti satonsa, vaikka rusakot jyrsi runkoa pahemman kerran kevättalvella. Viime vuonna sato oli 1 kappaletta ja nyt saimme iloksemme 15 ihanan kirpeää kotiomppua. Kannatti säästää se keväällä!

Kesä on ollut kaunis ja lämmin. En voi sille mitään, että minulta menee aina jonkin aikaa tottua yölamppuihin ja takkapuihin, pimeään ja kylmään. Tällä kertaa syksyssä on kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa, suorastaan kutkuttavaa. Jospa kaikki menisi hyvin ja alku olisi hyvä uudelle elämälle.

"Keltan kyytiin!"

Muistatteko vielä sen likaisen sinisen kelkan, jonka aioin maalata? Jotta pääsisin sen kanssa eteenpäin, annoin miehelle yksinkertaisen tehtävän: tuo minulle kiiltävänkeltaista maalia, jolla voin maalata puuta ja rautaa. Hän toi ja minä pääsin hiomaan kelkkaa. Pari päivää olin ihan pölyssä! =)

Olihan se aika karsean värinen, kun lähempää tarkastelin. Loppumetreillä vähän ennen maalausta kelkka oli tosin kauniin sininen, mutta minun teki niin paljon mieli päästä siveltimeen käsiksi, että maalasin sen sitten oikein paksusti keltaiseksi.

Maalasin niin monta kertaa, että taisin olla viikon keltasormi. Tytölle siinä riitti niin paljon ihmettelemistä, että hän oppi uuden värin. Sain harmaata seinää vasten auringonkukankeltaista. Talvella tätä väriä kaipaa.

"Mää mennee keltan kyytiin", totesi typy ja kiipesi testaamaan uutta huonekalua. Tämä kelkka jäi nyt virallisesti eläkkeelle laskuhommista ja pääsi edustustehtäviin.