Retu-pehmot

Olipa vain poikien joululahjoissa myös pehmoisia paketteja, sillä nämä kaksi töllistelijää olivat piiloutuneet lahjojen sekaan. Mikään jymy-yllätys tämä ei pojille ollut, sillä aloitin niiden tekemisen syksyllä vähän niinku tilaustyönä.

Löysin nimittäin joskus kesällä Kärkkäisen kirja-alesta Ideapaketin, joka sisälsi neljä kirjaa lasten kanssa askartelemiseen, juhlimiseen ja kokkaamiseen. (Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että neljättä kirjaa ei kuvassa näy. Se on nyt jossain, enkä edes muista, mitä ideoita se sisälsi.) Joka tapauksessa nämä ovat olleet poikien mielestä hyvin paljon ajatuksia, ideoita ja haaveita herättäviä opuksia. Synttäriteematkin on valittu jo moneksi vuodeksi eteenpäin.

Askartelukirjassa oleva Retu koikkelehtivine jalkoineen sykähdytti niin paljon, että äidin suuntaan alkoi sadella pyyntöjä semmoisten tekemisestä. Ohje vaikutti niin selkeältä ja tekniikka yksinkertaiselta, että ajattelin jopa ehkäpä pystyväni tekemään semmoiset. Puikot ja langat eivät nimittäin ole kovin tuttuja kavereita mulle. Retu-pehmot valmistuivat lähinnä reissujen aikana, sillä kotona teen neulonta-aikaan yleensä jotain muuta. Ensimmäiset kolme kerrosta pojat seurasivat vieressä, mutta sen jälkeen sain neuloa rauhassa.

Muistinpa silloin lankoja valitessa, että olin saanut muutama vuosi sitten kassillisen äidin kasveilla värjäämiä villalankoja. Tutkailtiin sen sisältöä ja sieltä pojat löysivätkin sopivan väriset langat omille pehmoillensa.

Nyt muisto mummista kulkee pehmoretunkin mukana. 

♥

Arvonta suoritettu!

Kerällä-kirjan voitti Kiralia! Onnea ja iloisia hetkiä sinulle kirjan parissa! =) Laitatko meille sähköpostiin yhteystiedot, niin laitamme kirjan postiin.

Kiralia 

Punapa hyvinkin :) Onnea vuosipäivästä :)

Suosituimmaksi värikollaasiksi äänestitte Keltun. Kesää kohti mennään siis kirkkain värein. 

Kiitos kaikille teille osallistumisesta ja mieltä lämmittävistä kommenteista! Niihin on mukava palata vielä uudelleenkin.

T: Sakru ja Lotta

Uusi ulkoasu

Uuden vuoden kunniaksi yksinkertaistimme hieman blogin ulkoasua. Kaipasimme siihen modernimpaa ilmettä. Toivottavasti kaikki toimii yhtä hyvin kuin ennenkin. :)

P.S. Vielä on vuorokausi aikaa osallistua arvontaan.

Vuosi kerällä ja arvonta

Wanha vuosi on kierretty kerälle ja taputeltu muistojen laatikkoon. Perinteisesti tutkimme vielä koko vuoden bloginäpertelyt ja poimimme niistä kuvakokoelmia itsellemme ja ehkä teille lukijoillekin muistinvirkistykseksi. Se oli jo neljäs blogivuosi Pienen lankarullan parissa! Ihan kaikkea sitä emme kerenneet tehdä, mistä haaveilimme, eivätkä kaikki tuotokset onnistuneet täydellisesti, mutta monen monta ommelta onnellisempia olemme. Taisi olla Kylli Kukk, joka joskus sanoi kauniisti, että hän on pohtinut, millaisen jäljen ihminen jättää itsestään tänne maailmaan. Hänen mukaansa käsityöt jättävät kauniin jäljen. 

Uudet ideat muhivat taas meidän molempien pääkopissamme ja enteilevät näpertelyä tuleviinkin päiviin. Paljon täytynee tyytyä myös pelkkään haaveiluun ja ihasteluun; eihän kaikkea tarvitse aina itse toteuttaa. Mutta toteutetaanpa nyt yksi perinteinen synttäriarvonta kuitenkin. 

Alla näet väreittäin koottuja kuvamuisteloita viime vuodesta. Kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla, mikä näistä väreistä inspiroi sinua juuri nyt ja miksi, osallistut arvontaan. Palkintona on Kerällä-kirja, jonka on tehnyt inspiroiva ja aikaansaava käsityöyrittäjä Jonna Hietala. Miksi juuri tämä kirja? Tässä teoksessa on monta nopeaa ja kaunista käsityötä hyvillä ohjeilla ja kauniisti kuvitettuna. Kirja on konstailematon ja kaunis kokonaisuus. Jokaisella kommentoijalla on yksi arpa. Aikaa on 18.1.2015 asti, niin kauan kuin Suomessa tuota vuorokautta riittää.

Arvonta-aika on loppunut.

Mikä näistä kuvakokoelmista inspiroi sinua nyt juuri eniten?

Puna

Pinkki

Keltu

Sini

Vihervä

Harmaja

Piki

Tänne loppuun kokosimme vielä pienen esittelyn tuosta kirjasta. Tarvitset vain kerän lankaa ja puikot tai koukun, niin pääset alkuun. Tuollainen japanilainen pesusieni olisi hauska toteuttaa ja se voisi olla kiva tuliainenkin. Tuubihuivi ja rouhea korikin inspiroivat. Jonna Hietala on entinen toimittaja ja nykyinen käsityöfriikki ja lankakaupan omistaja. Hän pitää myös blogia nimeltä Viimeinen silmukka. Suosittelemme tutustumaan!

Onnea arvontaan

ja iloa tulevaan vuoteen!

<3: Lotta ja Sakru

Jouluisia pussilakanoita ja mekkoja

Nämä jouluiset kuvat tulevat vähän jälkijunassa. En sitten kerennyt julkaisemaan näitä aiemmin, vaikka aikomus olikin. Sellaista se vaan on joskus. Laitan kuitenkin muistiin nämäkin tekeleet.

Lapsilla oli pula pussilakanoista, kun parit sellaiset suorastaan repeilivät rikki. Minulla syttyi oikein lamppu tuolla päänupissa, kun näin tällaisen ihanan Annon punaruutuisen pussilakanan Anttilassa. Sain normaalikoon pussilakanasetistä sitten kaksi lasten pussilakanaa, yhden lasten tyynyliinan ja kolme aikuisten tyynyliinaa. Se kolmas aikuisten tyynyliinahan tuli mukana. Toiselle puolelle laitoin pussilakanoihin valkoista lakanaa. Sydämellinen alulakana on kirppislöytö. 

Sopivasti aattoaamuna oli kova pakkanen -23*C, joten peittoihin saatiin raikas tuoksu. Lapset olivat tyytyväisiä joululakanoihin, niissä tuli hyvin uni. Tällä tyylillä saatan tehdä joskus muulloinkin lapsille petivaatteita, koska valmiissa lastenlakanoissa on aika vähän valinnanvaraa.

Pari huomioita tein:

- Tietysti iso pussilakana pitää pestä ennen ompelua ja se kutistuu paljon.

- Valmiista lakanoista on helppo ottaa mallia.

- Pussilakanan kuvion on parempi olla moneen suuntaan toimiva, koska aikuisten pussilakanan leveydestä saattaa tulla lapsen lakanan pituus.

- Pussilakanan toinen puoli voi olla muutakin kuin kuviokangasta.

- Vaikein vaihe oli päästä tuumasta toimeen.

Ne kaksi isoa tyynyliinaa, jotka tein, pääsivät koristamaan meidän petiä. Siinä pötköttelee päiväunillaan kuopuksen joululahja: Anne Geddesin nukke. Voisiko se olla tehty vaikkapa tästä kuvasta? <3 Nuo muut tyynyliinat ovat vanhempia ompeluksia.

Joulufiiliksissä ompelin pari tonttutyynyä vanhoista pöytäliinoista, ihan vain tunnelmaa tuomaan.  Tonttuliina löytyi aikoinaan Kontista. Toiseen tein taustan vihreästä kankaasta ja toiseen valkoisesta. Sopivaa punaista sävyä ei kaapista löytynyt. Kummityttö sai tuon valkoisen jouluterveisinä.

Oikeastaan nämä punaiset velourmekot olivat ihan kohtuullinen homma, vaikka näistä onkin todisteena vain yksi sumea kännykkäkuva. En kerennyt kaivaa kameraa ja tälläkin hetkellä nämä mekot ovat likaisena pyykkikorissa. Sahalaita on Metsolasta ja punainen velour Eurokankaasta. Mekkoihin olen ottanut apuja Ottobren kaavoista. Rennot niistä ainakin tuli. 

Tämä ruokalappu juhlisti joulunaikana pienoisen herkutteluhetkiä. Valkoiseen vahakankaaseen yhdistin punaisen kantin ja pitsin. Päällään neidillä on tuo joulumekko ja päässään markkinoille suunniteltu tonttulakki. Tällaista pikkutonttua täällä on passailtu. "Anna!" hän komentaa ja silloin ei auta muu kuin totella.

Kesken monien joulukiireiden sain esikoiselta hauskan jumppalapun. Ehkä tyttö huomasi, että äidin ainoa ketterä liike on kipaisu suklaarasialle. Jaan ohjeen teillekin, jos joku teistä vaikka kaipaa vaihtelua jumppasarjoihinsa.

Vetreää loppuvuotta!

Himmeli hyörii hissukseen

Koristeissaan kiiltää kuusi

tuo tupahan tuoksuaan.

Lumi äsken satanut uusi

kuin harsona kattaa maan.

Nyt vanhojen huolet hukkuu

kuin pilvehen loistavaan.

Hymyhuulilla lapset nukkuu

yhä kääröt käsissään.

Tänä yönä enkelin siipi

yli kattojen hiljaa lyö.

Syvä hartaus mieliin hiipii,

pyhä kirkas jouluyö.

Helena Eeva

Tuossa edellä olevassa joululaulussa ei puhuta himmeleissä, mutta siinä on jotain samaa levollisuutta kuin himmellin hitaassa hyörinnässä. Mitä enemmän katselen himmeleitä, sitä enemmän pidän nimenomaan tuosta hiljaisesta liikkeestä. 

Tänä jouluna oli näköjään punaisen pillihimmelin vuoro. Aiempi tekeleeni, olkihimmeli, koki kovia ja on jo murusina kaatopaikalla. Haaveilen silti, että tekisin joskus oikein kunnollisen oikean ruishimmelin. Sitä ennen väkerrellään harjoitusmielessä näitä nopeampia. Pilleistä on siksi helppo tehdä, koska se kestää kovaakin kohtelua, olkihan halkeilee helposti. Jos joku innostui vielä tästä, niin tuolta Raahen taitopajalta saa ainakin vinkkiä malleista. Siellä näytti olevan tilattavissa myös tuo kultainen lasitähti, josta kerron myöhemmin.

Tein himmelin tähän pisteeseen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Se näytti kuitenkin hassulta ja vähän liian yksinkertaiselta, joten lisäsin äskettäin siihen nuo alimmat kuutiot. Eikö tullutkin heti näyttävämpi?

Tosiaan toinen himmelitekeleeni on tämä kultainen tähtipallo. Sain sen tee se itse -pakettina tuliaisina ihanilta sukulaisilta. Ohjetta seurailemalla himmeli valmistui nopeasti.

Nyt kiertelen ympäri taloa ja etsin sille arvoistaan paikkaa. Tämä tähtipallo on paljon nopeampiliikkeisempi kuin iso himmeli. Se välkehtii ja loistaa ja kaipaa selvästi valoa ja glamouria ympärilleen.

Tonttuperhe kerääntyi lampun alle joulua odottamaan. Ei tässä enää kovin montaa aamua olekaan.

Tästä linkistä pääset kuuntelemaan yhden hienon version tuosta Teuvo Hakasalon säveltämästä Jouluyönä-runosta. Eipä haittaisi, jos osa siitä levollisuudesta tarttuisi meidänkin tupaan! :) Saatamme innostua vielä kertomaan muutamista joulujutuista täällä blogissa, mutta eihän se estä toivottamasta

Rauhaisaa ja samalla piristävää joulunaikaa

teille ihanat lukijamme!

<3: Sakru ja Lotta

Piipin ohje

Jouluun on vielä muutamia öitä aikaa, joten vielä ehdit näperrellä yhden pehmoisen lahjan pienimmäiselle. Tai sitten voit tarttua toimeen helmikuun pakkasilla tai kesän lämpöisillä. Oikeastaan milloin vain on hyvä aika tehdä pehmoinen turvalelu omalle tai ystävän lapselle.

Aikasemmin kerroin teille piipistä, jonka tein nuorimmaista odottaessa. Vuoden verran tuo keltainen piipi ehti kulkea mukana, mutta nyt se on kertakaikkiaan kadonnut jonnekin. Saattaa olla, että joskus se vielä tupsahtaa esiin jostakin, mutta tein nyt kuitenkin uuden tilalle. Samalla otin kuvia eri tekovaiheista, sillä piipin ohjetta on kyselty. Kun olet tehnyt ensimmäisen piipin ja hoksannut idean, voit soveltaa kokoa ja muotoa mielin määrin. Tällä ohjeella saat tehtyä nuken, jonka pituus on päälaelta varpaisiin mitattuna n. 25 cm.

 Tarvitset:
- mukavan pehmoista kangasta piipin pukua ja lakkia varten, esimerkiksi velouria
- vaaleaa trikookangasta n. 45 x 35 cm pipin vartaloa varten
- vanua pää-, käsi- ja jalkapalleroita varten
- ompelukone, sakset, neula ja lankaa

1.  Valmista piipille vartalo. Suorakulmaisen trikookankaan keskipisteen yläpuolelle tehdään pääpallura (halkaisija n. 5,5cm). Kulmiin taas tehdään pienet pallurat käsiksi ja jaloiksi (halkaisija n. 2 cm). 

Laita vanua sen verran, että pallurasta tulee suunnilleen pyöreä ja tiivis. Vanu hirtetään kaksinkertaisella langalla piiloon, lanka päätellään huolellisesti.

 2. Tee piipille silmät ja suu. Lanka kannattaa päätellä takaraivoille, niin kaikki ylimääräiset solmulangat jää sinne hyvin piiloon. Olen tehnyt piipeille aina vain silmä- ja suupisteet. Näin lapsi voi nähdä kasvot iloisina, surullisina tai ihan minkälaisina haluaa.

3. Leikkaa piipille vaatteet. Yllä kaavat pukuun ja lakkiin. Kaavat sisältävät saumanvarat. Pukua varten tarvitset tietenkin etu- ja takakappaleen. Lakkiin tarvitset vain yhden kaavan mukaisen lakkikappaleen. Kaavat olen piirtänyt A4-paperille, joten skaalaa kuva tulostettaessa suunnilleen sen kokoiseksi.

4. Ompele puku ja lakki ompelukoneen suoraompeleella kuvan mukaisesti. Leikkaa kaarevien kohtien saumanvaroihin lovia, jotta sauma ei kirraa niistä kohdin oikeinpäin käännettynä. 

5. Käännä vaatteet oikeinpäin. Pue ne piipin ylle.

6. Käännä lakin sekä hihan- ja lahkeensuiden reunaa vähän ja ompele se niin sievästi kuin osaat kiinni vartaloon.

Käsinommeltavat kohdat näkyvät ylläolevassa kuvassa.

Kun viimeinenkin lanka on päätelty, on piipi valmis!

Meidän perheen nuorimmainen asettelee piipinsä aina poskea ja kaulaa vasten. Jotenkin se on niin hellyttävä näky, että kyllä varmasti teen taas uuden piipin, jos tuo menee hukkaan. ♥