Palleanpotkijoita

Miten kerrot siitä,

että joku kasvaa sisälläsi?

Varsin arkisesti vatsan alla,

veden alla, veden vallan alla.

Onni: outo kohta jota et ymmärrä,

maisema veden läpi ja rauhattomuus,

kun et näe selvästi. Rakas rauhattomuus,

särisevä polku, jonka päässä on

lapselle laitettu ruoka,

puuro, marjakeitto

ja iltalampun sametti:

sellaista rauhaa et koskaan saavuta

koska sinä etsit ja nimeltä kutsut.

Siksi jatkat etsimistä.

Istut tässä maalihuuruissa.

- Tätä ei ymmärrä, ihmisen ihmettä.

Se potkaisee palleaan ja salpaa hengen.

Johanna Venho

Miten tuohon palleanpotkijan tuloon voisi valmistautua? Täytyy tehdä jotain konkreettista. Ostaa pehmeältä tuntuvaa kangasta ohikulkumatkalta Metsolasta. Ommella ensin vauvatuliainen ja ihmetellä moneen kertaan, että onpa se pieni mekko. Tuliko tehtyä kokoa liian pieni? Lisätä vähän pitsiä taskunsuihin.

Leikellä Verson puodin Muisto-trikoosta pikkuruisia hihoja ja muita kappaleita. Ommella body ja toinenkin OB:n Kisuliini-kaavalla. Napsutella nepparit kiinni ja miettiä, millainen tyyppi tätä vaatetta tosiaan sitten pitää. Ajatteleeko silloin vaatetta vai onko kiire pyyhkimään puklua tai imettämään? Saako häneltä jo hymyn?

Aloitella jahkailu nimestä. Meillä on jo yksi sääntö ehdolla: jos tulee tyttö, se on Terttu, jos tulee poika, se on Perttu. Ehkä se on tyttö. Ehkä poika. Vai sittenkin tyttö. Minä aion vielä ommella ja samalla toivoa, että tämäkin suloinen OB:lta ostettu kuosi ja vaate pääsee tulikokeeseen ruokalappuna, lattiamoppina ja vaipan jatkeena. Ja tuolta kainaloiden alta, vai miten se oikea ote menikään, saisi nostaa hänet syliin sätkivänä ja tuntea ehkä, että siihen hän rauhoittuu.

Sattumalta meillä kasvavat mahat samaa tahtia. Ensin oli
piilossa pingispallo, sitten
tennispallo
lentopallo
jalkapallo
koripallo,
johon pullahti venttiilikin.
Ja vielä marraskuuhun mahat kasvavat.

(Tämän päivityksen kirjoitteli siis Sakru, mutta kuvia latasi myös Lotta. Sen takia Lotta on jäänyt näkyviin päivityksen tekijänä.)

Arkivaatteita barbille

En olis koskaan osannut kuvitella ryhtyväni tekemään barbille vaatteita.

Olin ajatellut, että barbin vaatteita voi ommella jotkut pienisormisemmat näprääjät. Ihaillen noita pieniä vaateluomuksia olen katsellut ja ihmetellyt, että miten joku osaa ja viittii. Mutta niin vain koitti päivä, jolloin minä istuin hartiat kyyryssä ompelukoneen ääressä ompelemassa pieniä saumoja sinne ja tänne. Sen projektin tuotoksista kertoo tämä blogipäivitys.

Kummityttö täytti vasta viisi vuotta. Eli hän on juuri siinä iässä, jolloin barbit ovat aivan ihania! Synttärikekkerit pidetään joskus myöhemmin, joten halusin lähettää jotain kirjeessä jo synttäripäiväksi. Niinpä tartuin toimeen ja ompelin muutamia vaatteita barbille. Onneksi satuttiin löytämään muutama viikko sitten poikien kanssa kirppikseltä hyväkuntoinen barbi, joka toimi mukisematta mallina ompelusten edetessä. Kummitytöllä on yksi barbi jo valmiina, joten vaatteet pääsevät heti käyttöön.

Prinsessamekkojen maailmaan en kuitenkaan sukeltanut. Tein vähän arkisempia vaatteita, joilla voi käydä vaikkapa töissä tai kaupungilla. Koruja tein pienimmistä helmistä, mitä varastoista illan hämärissä löytyi. Pienet lasihelmet olisivat olleet paremman kokoisia, mutta näillä mentiin nyt.

Jos iskee innostus leipoa tai kokkailla, voi barbi pukea vaatteidensa suojaksi essun. Päähän voi valita joko huivin tai leivontamyssyn. Aikalailla marttamainen kuosi on essussa, mutta eiköhän barbeistakin ripaus marttaa löydy!

Puin vaatteet pahvibarbien päälle, jolloin pakkauksesta tuli oikein postitusystävällinen. Vähän tuhdimpi barbi taitaa löytyä sitten siitä ihan oikeasta synttärilahjasta! :)

Räsymattoja lämmikkeeksi

Pimeänä, lämpimänä kesäiltana -

voisi pitää pihajuhlat ja nauttia vielä kerran siitä, että on kesä. On lämmin eikä tuisku täytä tohveleita lumella. Kynttilöiden valaistessa voisi nauttia vielä kesän herkuista ja ystävien seurasta. Kaikki olisi hyvin, ellei takapuolta paleltaisi!

Ostettiin viime kesänä Ikealta puutarhatuoleja - kauniita muodoltaan ja käteviä muutenkin. Tuolit sopivat monenlaisten pöytien kavereiksi. Varastossa tuolit eivät vie paljon tilaa, kun menevät sopivasti lomittain ja yhteen pinoon. Hyvältä ne tuntuivat istuessakin, joten niitä päädyttiin ostamaan. Mutta käytössä tuntuma oli jo aivan toinen. Tuolit ovat metallisia ja tuntuvat niin kylmiltä, vaikka ilma olisikin lämmin. Saman tien piti alkaa miettiä jotakin lämmikettä tuolien päälle.

Tämän kesän urakkana on sitten ollutkin tuolinpäällysten tekeminen. En suinkaan ole kutonut mattoja, vaan realisointikeskuksesta ostin muutaman räsymaton tähän tarkoitukseen. Tiheää siksakkia on ompelukone syytänyt reunoihin ja päätyihin, etteivät räsyt ala purkautua. Ompelin ensin ja sitten vasta leikkasin, jolloin tilanne pysyi hallinnassa kuteitten ja loimien osalta. Lopuksi kanttasin reunat mustalla leveällä kanttinauhalla, joka peitti reunojen siksak-ompeleet.

Tuolinpäälliset kiinnitin tuoleihin matonkuteen pätkillä. Eivätpä luirua pois, kun tuoleja siirrellään. 

Jännittävä asia näissä on se, että lähteekö kuteet purkautumaan, jos näitä joskus pesukoneeseen laittaa. Siskolla nimittäin kävi niin jonkun vastaavaan räsymattoviritelmän kanssa. Tein muutamaan päälliseen pitkittäisiä ompeleita pitämään kokonaisuutta kasassa. Auttaiskohan se, onko jollakin kokemuksia?

Sitten kerron vielä teille niistä kesälampaista, joita yritettiin silloin alkukesästä kesyttää. Kärsivällisen kesytysoperaation tuloksena lampaat ovat sen verran kesyyntyneet, että kilvan juoksevat syömään kukkia, kun kimpun kanssa menee aitaukseen. Silittämään ei vielä olla päästy.

Neljän lampaan sijaan meillä on enää kolme lammasta. Muutaman viikon takainen dramaattinen aamu koitui yhden lampaan kohtaloksi. Lähialueen saksanpaimenkoirat olivat tulleet tekemään aikaisin aamulla tuttavuutta lampaiden kanssa ja siinä nujakassa meidän Rusko-reppana kärsi niin, että se piti lopettaa. Näitä kolmea nyt seurataan ja hykerrellään, kun nuoret pässit harjoittelevat puskemista. Ei ihan aina nimittäin osu! :)

"Tuu vaan, kyllä sää pääset!"

Kauluspaidasta takiksi

Jahkailun maailmanmestari ilmoittautuu! Kesätakki tytölle oli ompelulistalla jo aikaisesta keväästä, mutta enpä vaan saanut aikaiseksi. Käytin energiani siihen, että kuvittelin kaikkia ihania vanhoja kuoseja, mitkä sopisivat lastentakkeihin, mutta en saanut aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen.

Kunnes sain ensin kuraeteiseen söpön naulakon vanhasta ladonlankusta ja kolmesta pallonaulakosta. Se kaipasi täytettä. Ja lisäksi eräs sateinen kesäpäivä kirppiksellä tuotti kaivatun inspiraation: ompelen jokapoikatakin! Maria sellaisen oli joskus tehnyt ja kun kerran sopiva paita tuli vastaan hyvään hintaan, pääsin oikeaan takinompelufiilikseen. Leikkasin siis naisten s-koon Jokapoikapaidan 104 cm:n takiksi ja kaapista löytyneestä fleecestä vuoren. Kaavan olen saanut eräältä ompeluystävältä, ja käytin sitä pienin muokkauksin.

Yksityiskohtia jätin tarkoituksella näkyviin, jotta takissa säilyy jokapoikatunnelma. Napinläpiä en piilotellut, povitasku jäi paikoilleen ja hihoihin pienet muistumat alkuperäisistä nappihalkioista. Niskaan ompelin paitsi ripustuslenkin myös Marimekon vanhan hoitolapun. Vetskarin kiinnitin päälle tuomaan väriä ja somistin sitä parilla puuhelmellä. Huppuun ei riittänyt kangasta, joten muovailin kaavasta pystykauluksen. Raitakangasta jäi käyttämättä pari pientä suikaletta ja hyödynsin parissa kohtaa valmiita päärmeitä. Kai tätä voi jo sanoa tuunaukseksi?

Lasten piirustuksia kankaalle painettuna

Iloinen mörkö, ponteva traktori ja muut ihastuttavat lasten piirrokset ovat aina kiinnostaneet minua. Erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsi suit sait sukkelaan piirtää pelkistettyjä kuvia, olen aivan myyty.  Olen joskus nähnyt, että joku on applikoinut lasten piirustusten pohjalta kuvia vaatteisiin. Minäkin mietin sitä, mutta päädyin kuitenkin hyödyntämään kankaanpainantaa. Sen avulla vaatteeseen saa aivan tarkasti lapsen kädenjäljen.

Veljentyttö piirsi muutama vuosi sitten mulle traktorin, joka puhkui tarmoa ja toimekkuutta. Valotin sen seulalle ja painoin traktoreita kankaalle. Alunperin ajattelin tehdä printtikankaan, johon olisin painanut traktoreita ihan traktorimarssiksi asti. Se osoittautui kuitenkin niin haastavaksi painaa, joten tein maltillisemmin muutaman traktorin jonoja tai yksinäisiä traktoreita puksuttamaan kankaan reunaan.

Nämä punaiset kassit leikkasin kaupan hedelmäpussista piirretyn kaavan avulla. Ne ovat juuri sopivan kokoisia pikkulasten kauppa- ja aarrekasseiksi. Hedelmäpussithan ovat kaupan tavallisia muovikasseja pienoiskoossa. Moneen menoon nämä kassit ovatkin päässeet - reissuun ja retkelle, kotileikkeihin ja pihalle.

Lasten piirroksia olen painanut myös pipoihin. 

Ponteva traktori yksiväristä pipoa piristämässä.

Iloisen mörön piirsi vanhempi pojista reilu vuosi sitten. Ensin kuvassa oli tuo mörkö. Sitä hetken katseltuaan poika totesi hymyssä suin:
-Iloinen mörkö!
Niinpä tein mallin ja poika kirjoitti tekstin vielä selvennykseksi. Nyt ei kenenkään tarvitse pelätä tuota kaameaa otusta. Iloisiakin mörköjä on olemassa.

Tämän pipon kuva on vallan nostalginen. Löysin piirustuksen lapsuudenkodistani joitakin vuosia sitten. Piirroksen alla luki: Lotta 4v. Siis minä itse oon sen joskus piirtänyt. Mukava, että piirros oli säilynyt.

Onko teillä jotakin vinkkiä, miten ja kuinka paljon lasten piirustuksia tai askarteluja säilyttäisi? Lapset piirtävät ja askartelevat paljon yhden vuoden aikana, eikä kaikkia ole mitenkään mahdollista säilyttää. Tällä hetkellä meillä on erikokoisia piirustusnippuja siellä ja täällä, ja joka kerta niihin jotakin lisätessäni päätän, että seuraavaksi selvitän ne ja poimin säilytettävät piirustukset. Laittaisiko joka vuodelta vaikka viisi piirustusta talteen?

Hamosesta nahkalaukuksi

Kun kevät vasta kutitteli korvalehdillä, sai tämän laukun toteuttaminen tuulta alleen. Oltiin silloin kavereiden kanssa käymässä Luulajassa ja piipahdettiin paikallisessa Kontissa (Röda Korset). Heitin ohimennen ilmoille idean, että tekisin vanhasta nahkatakista laukun. Sakrulla oli heti parempi idea, että nahkahameestahan saisi kätevämmin laukkuun osat. Niinpä rynnittiin hamerekin luo, ja löydettiin kokoa 42 oleva kellomainen, puolipitkä nahkahame! Hameesta puuttui hintalappu, mikä tuotti kassatyöntekijöille melkoista päänvaivaa. Loppujen lopuksi he päättivät myydä hameen mulle 30 kruunulla (n. 3,5e). Lähdin onnellisena pois ja kannoin pussissa reissun parasta ostosta.

Hame ehti toimia naamiaisissa intiaaninaisen hameena ennen joutumistaan leikkuupöydälle. Vaikka nahkaa tuntui olevan paljon, ei siitä kovin isoa kassia saanut tehtyä. Semmoisen sopivan kokoisen kuitenkin kaikenlaiselle käsiveskatavaralle. Paloista koottu hame oli pinnaltaan kovin kaunista. Siinä oli vinoja linjoja sinne ja tänne, ja niinpä ne siirtyivät myös laukkua koristamaan.

Vuoritin laukun paksuhkolla puuvillakankaalla. Tein siihen vetoketjullisen sisätaskun, jotta tavarat pysyisivät jossakin järjestyksessä. Laukun saa kiinni magneettinapin avulla. Vahvistin napin kohdan liimaamalla sisäpuolelle nahkapalan. Hyvin on kestänyt ja jämäkkänä pysynyt.

Hihnan pituus oli vaikea päättää, joten tein siitä säädettävän - pään yli heitettäväksi tai olalla kannettavaksi. Totesin, että pelkästä nahasta tehty hihna venyy, joten laitoin hihnan sisälle sellaisen joustamattoman hihnan, mitä esimerkiksi repuissa käytetään. Sitten olikin koossa niin paksu yhdistelmä, että ompelukone ei enää saumakohdissa jaksanut kunnollista jälkeä tehdä. Tarkkasilmäisimmät varmasti sen jo huomasivatkin. Käytin liimaa niihin kohtiin, etteivät reunat jää repsottamaan. Hihnaan tein kaksi napinläpeä, ja ompelin laukkuun kaksi nappia. Niiden avulla hihnan pituutta saa siis säädettyä. Harkitsin myös metallisia solkia, mutta ei sattunut paikallisella suutarilla siihen hätään olemaan oikeanlaisia ja -tyylisiä. Napeista tulikin ihan mukava yksityiskohta laukkua koristamaan. 

Laukku on ollut käytössä jo jonkin aikaa, ja oon tykännyt siitä niin paljon, että uusia laukkuideoita on pää pullollaan. Napakkaa, mutta pehmoista nahkaa, kun löydän, alan taasen laukkuhommiin. Aika helposti saa tehtyä pelkistetyn laukun, jos ei satu tykkäämään krumeluureista. Kokeilkaapa vaikka!

Kotiutumisleikkejä

Aamuaurinkoisia terveisiä täältä pohjoisesta! Kissankellot kukkivat ja hillasatokin on kypsynyt. Auringon paistetta ja sadepisaroita on riittänyt sopivassa suhteessa. Kaikki on niin kuin pitääkin ja kuitenkin toisin. Alkukesästä on hurahtanut iso osa siihen, että saimme muuttaa uuteen taloomme, ja puuhailun lomassa se onkin alkanut tuntua koko ajan enemmän kodilta. Raksatalvi tuntui kieltämättä välillä vähän väsyttävältä ja ehkä se näkyi blogissakin postailun hitautena. Ompelu oli kuitenkin henkireikäni, jolle yritin välillä järjestää edes hetken aikaa ja joka vei loistavasti ajatukset pois aikataulukiemuroista ja tuhansista päätöksistä. Täällä uudessa kodissa minulla on nyt sitten ompelukaappi, jota olen hiukan testaillut ja joka helpottaa ompelun aloittamista ja lopettamista.

Meidän typyt ovat parhaassa nukenleikkimisiässä. Tässä postauksessa onkin muutamia kesäisiä ompeluksia isolle ja pienelle beipparille. Ison Baby Bornin vaatteita esittelee kalju Otto ja pienen nuken vaatteita keväällä parturissa käynyt mustatukkainen Helna-nukke. Otolla on tässä kuvassa päällään ihana hellemekko ja hattu. Näihin oli ihan kaavatkin vanhasta SK:sta, jonka numero on hukassa. Mekon alla on myös polvihousut. Täällä onkin pohdiskeltu, voiko poikanukke pitää mekkoja. =) Kankaat ovat vanhoja jämiä.

Tällaisia tarravaippoja tein kahdetkin, koska ne nukkejen kertakäyttövaipat eivät meillä kestä. Näitä on huolella vaihdettu ja pyllyjä pesty. Piirtelin kaavan ensin paperille ja sitten kokeilin, että siitä tuli sopiva. Väliin laitoin vähän pyyhettä imuksi.

Tässä näkyy vähän tätä mallia. Päältä pöllöcollegea ja sisältä yksiväristä collegea.

Helna on kuulemma oppinut jo kuivaksi, joten hänelle piti ommella pikkuhousut. En ymmärrä miksi en ommellut näitä samantien lisää, kun oli niin helppoa, mutta ehkä näistäkin voi piirtää vielä kaavat.

Pipoja on tullut tehtyä monin kappalein ja tässä yksi niistä. Passaa upeasti pallohaalariin, jonka olen itse kaavoittanut ja joka on ihan kinttana ja epäkäytännöllinen. Se yrittää kuitenkin vähän joustaa, koska se on leikattu vinoon langansuuntaan. =)

Kaavoituskokeilut jatkuvat Helnan housuissa, jotka eivät jousta, koska leikkasin ne väärään suuntaan kankaasta vahingossa, mutta periaatteessa kaava on toimiva. Oton housut ovat puolestaan vähän liiankin reilut, mutta ovatpahan helpot pukea. Oton paita ja hattu ovat tuota samaista kesävaatesarjaa ja kaava löytyi samaisesta SK:sta.

Tytöt ovat omaksuneet rakkaiden lastensa pukemisessa vapauden ja Nallukka onkin saanut päähänsä Helnan hameen. Tässä kuvassa näkyvät paremmin Oton polvihousut. Vihreässä paidassa on takana tarrakiinnitys. Nyt meillä on menossa kaikkien pehmolelujen pukemisvillitys. Arvatkaa näyttääkö koomiselta, kun koiralle puetaan tiukat sukkahousut? Mutta kun se koira on niin rakas.

Mitä te vielä haluaisitte tehdä tälle kesälle? Mistä teillä tulee kesäfiilis? Minä aion lukea vielä pari kirjaa, jotka kenties vievät toisiin kulttuureihin, kaivatulle nojatuolimatkalle. 

Kauniita kesäpäiviä teille kaikille! =)