Hymyilevä kurpitsalyhty

Meidän perheen nelivuotias on koko syksyn toivonut hartaasti kaupasta kurpitsaa, josta voitaisiin sitten tehdä semmoinen irvistelevä kurpitsalyhty. Kerran tässä kauppareissulla osui silmiini sopivan pieni ja sopivan hintainen kurpitsa, joten tämä toive kävi viimein toteen. Nelivuotias pörräsi perässäni koko päivän, eikä pörinä helpottanut ennen kuin oltiin ryhdytty toimeen.

En ollut aikaisemmin tehnytkään kurpitsasta lyhtyä, mutta nykyään kaiken uuden kokeileminen on niin helppoa, kun netti pursuaa ohjeita ja ideoita aiheesta kuin aiheesta. Pinterestistä kurkattiin vielä lisää vinkkejä, joten helpoksihan sen tekeminen kävi.

Koska lyhdyn tekemisessä tarvitaan veistä, en antanu pikkusällien osallistua itse leikkuuhommaan. Suunnittelussa, laadunvalvonnassa ja sisällyksen poistamisessa sen sijaan saivat pojatkin olla mukana.

Kurpitsan sisuksesta saisi tehtyä kaikkea herkullista, mutta meidän kurpitsa oli niin pieni ja sisusta sen verran vähän, ettei alettu hilloja ja piirakoita siitä taikomaan. Koverrettiin se vain pois ja ihmeltiin hetki sen koostumusta.

Kurpitsalyhdyn ilme oli täysin poikien suunnittelema. Monien luonnosten joukosta löytyi viimein se, joka miellytti molempia suunnittelijoita. Netistä kateltiin kuvia äkäisistä ja hurjasti irivistelevistäkin lyhdyistä, mutta niihin ei uskallus riittänyt. Tämä hymyilevä, yksihampainen kurpitsaukko oli juuri sopiva pimenevän illan tunnelmaan.

Valonlähteeksi laitettiin ensihätään pieni taskulamppu, mutta ledituikku olisi varmasti kaikin puolin kätevämpi.

En ole koskaan oikein innostunut tästä lokakuun lopun halloween-humusta. En tykkää kummituksista enkä vampyyreistakaan, minkä takia ei olla suuremmin juhlaa vietetty. Mutta nämä kurpitsalyhdyt ovat kuitenkin kauniita, minkä vuoksi voisin niitä veistellä johonkin syksyn loppumisen tai talven alkamisen juhlaan koristeeksi. Kokonainen kurpitsalyhtyarmeija olisi tietenkin näyttävä, mutta tänä vuonna aloitettiin yhden tekemisellä. Jospa ensi kesänä meidän omalla kasvimaalla kasvaisi kurpitsoita, joiden sisuksesta saataisiin hilloja sekä piirakoita ja ulkokuoresta kivoja lyhtyjä pihamaalle.

Tunnelmallista lokakuun loppua!

Pitsimanipuloitua collegea

Mallikelpoinen-blogissa on meneillään hauska haastekuukausi. Sen ideana on innostaa käsityöbloggaajia luovaan suunnitteluun. Minäkin innostuin, ja ensimmäisenä tuli tällainen kankaanpainantaidea mieleen. Tämän viikon tehtävä oli siis ensin muunnella jotain kangasta ja sitten ommella siitä vaate. Toteutin työni niin, että painoin Lotan seulalla mustalle paksulle collegekankaalle valkoisella pitsiliinakuvion ja ompelin molemmille tytöille tällä tyylillä mekot. College muuttui heti vähän juhlavammaksi.

Loppujen lopuksi toteutuksesta tuli tosi yksinkertainen. Yritin laittaa siihen muutakin jujua, mutta mikään ei oikein passannut. Ehkä tällä tavalla tuo kuvio pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Musta ihanan laadukas college on ostettu R-collectionilta ja resorit Ottobrelta. Keltaisten sukkahousujen kanssa tämä menee ihan leikkiasusta. Alaosaksi voi yhdistellä myös niitä kesällä ommeltuja leggareita. Kaava on oma ja hyväksi todettu raglamekkokaava.

Pikkusisko joutui tyytymään hihattomaan mekkoon, koska kangas uhkasi loppua. Testasin tähän mekkoon Metsolan kaavaa, joka löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 8/2014. Ihan mukava kaava tämän perusteella. Mietin tuota pitsiliinan paikkaa ja se saa olla lapsen vaatteessa yllättävän ylhäällä.

Tämä ei enää kuulu haasteeseen, mutta pakko kertoa, että ompelin lisää pipoja mekoille kavereiksi, tuon raitaisen siis. Kuinkahan usein lapset käyttävät näitä yhtä aikaa? ;) Joskus jokin vaate vaan inspiroi jatkamaan tyyliä muihinkin asusteisiin. Minulla on nyt menossa sellainen asukokonaisuus-kausi. Yritän yhtenäistää omaa ja lasten vaatekaappia, jotta vaatteita tulisi myös käytettyä.

Siskokset nauttivat vielä samistelusta. Pienemmällä on musta trikoopaita mekon alla. Kokeilu oli hauska ja innosti kyllä testaamaan kankaanpainantaa jatkossakin. Mielessä pyörii jo uusia painantakuvioita. 

Sudenko rento?

Ensimmäisenä tulee mieleen lämmin kesäilta pihalla. Juttelen rauhassa niitä näitä tai vastaavaa ja yhtäkkiä pieni moottori pörähtää korvan takaa: sudenkorento! Neljä siipeä kimaltaa lämpimässä auringonvalossa ja niistä heijastuu kaikki maailman värit. Siivet värisevät niin tiheään, että näyttää kuin se liitäisi. Katse seuraa kaunista lentäjää, kunnes se häipyy taas kaukaisuuteen, sinne mistä se tulikin.

En ehkä ole ainoa, jolla aika pysähtyy sudenkorennon hipaistessa. En osaa selittää mitä siinä tapahtuu, mutta jotain hienoa niissä hetkissä on. Siksipä olinkin heti messissä, kun eräs ihana kummitäti halusi askarrella tyttöjeni kanssa tällaisia sisäsiistejä korentoja. Aikaa hurahti noin pari tuntia pienten kanssa. Tarvikkeiksi riittävät rautalanka, hamahelmet ja muutama isompi puuhelmi.

Tässä ohjeet sudenkorennon askarteluun.

1. Leikkaa rautalangasta noin 40 cm:n pituinen palanen ja taita se v-asentoon. Laita v:n eli pohjalle  eli pyrstöksi 10 + 10 hamahelmeä.

2. taita pyrstö pitkulaksi ja laita rautalangat yhteen. Pujottele rautalankoihin sopiva määrä isompia helmiä vartaloksi ja lopuksi isompi pääksi = vaaleanpunainen.

3. Pään jälkeen avaa taas rautalangat v-asentoon. Näistä tulee tuntosarvet. Laita molempiin tuntosarviin haluamasi määrä hamahelmiä ja lopuksi pyöreä helmi. Leikkaa loppu rautalanka niin, että sitä jää noin 1 cm. Taita rautalangan pää hamahelmien sisään piiloon. 

4. Vartalon jälkeen tehdään siivet. Leikkaa noin 40 cm:n pala rautalankaa ja kierrä se kerran pään alapuolelle. Tee siivistä silmukat ja taita loput rautalangat vartalon sisään. Halutessasi voit myös pujotella siipiin hamahelmiä, mutta sen painavampia helmiä siivet eivät kestä. Tee vielä toiset siivet samalla tyylillä.

 5. Lopuksi tehdään jalat. Ne tehdään samalla periaatteella kuin siivet ja niihin olisi parasta käyttää paksumpaa rautalankaa. Meillä ei sellaista ollut, joten näihin laitettiin rautalankaa kaksinkerroin.  Pujottele hamahelmiä jalkoihin tai jätä ohuiksi. Lopuksi rautalankoihin laitettiin helmet jaloiksi. Parhaan tuloksen saat, jos leikkaat etu- ja takajalkojen rautalangat yhtä aikaa, jotta niistä tulee yhtä pitkät. Tällä yksilöllä on lyhemmät takajalat.

Jos innostuit, voit tehdä useamman korennon. Ne ovat haukannäköisiä ryhmässä. Kiiltävällä pinnalla niistä muodostuu hauskoja varjoja.

Tämän korennon askarteli 3-vuotias tyttö melkein itse. Pikkuisen piti autella. Isosisko kohta 5 v jaksoi jo pujotella koko korennon valmiiksi. Sen näette tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Siinä ne nyt supatettelevat satujaan pianon päällä ja tuovat kesätunnelmaa harmaantuvaan maisemaan. Mitähän ne juttelevat? Ehkä saamme siitä ajan kanssa selvän. Iloista syysloma-aikaa ne ainakin toivottavat!

Pihlajanmarjoja lintujen jouluun

Minä en tunnustaudu jouluihmiseksi, joka kuuntelee jo syyskuussa joululauluja ja lipittää glögiä kynttilän hämyssä. Itse asiassa joulutunnelmaan pääsen yleensä vasta aika lähellä joulua. Siitä huolimatta me aloitimme puurokoululaisen kanssa jouluvalmistelut jo tänään. Nyt se on sinunkin aloitettava, jos innostut tästä!

Olen joskus lukenut jostakin vinkin, että pihlajanmarjoista voi tehdä linnuille herkullisen helminauhan. Tämä idea mielessä monen syksyn aikomukset kävivät viimein toteen, kun nappasimme ulkona ollessa hiekkalaatikolta muutaman ämpärin ja poimimme kotipihamme pihlajasta marjoja lintujen jouluista herkuttelunauhaa varten.

Neulan, lankaa ja sakset haimme sisältä ja sitten olikin edessä marjojen pujotteleminen helminauhaksi. Monet jutut ehdittiin siinä sivussa jaaritella ja ihmetellä, kuinka tuulinen syyspäivä riepottelee lehdet puista.

Nelivuotiaan sinnikkyys oli välillä koetuksella, mutta niinpä vain sai poika pujoteltua oman pikku helminauhansa. Erityisen tärkeää oli pakastaa se omaan pieneen rasiaan, eikä vain sulloa sitä äidin marjojen kaveriksi. Yksi joululahja on jo valmiina. Hyvää joulua linnut!

Leikkimökki

 Tämä okrankeltainen pikkuinen mökki voi viimeinkin myhäillä tyytyväisenä meidän pihamaalla.

Nyt se on valmis, eikä sen tarvitse enää keskeneräisenä ujostella koivujen katveessa.

Kotivinkki 5/1999 oli hyvä lehti. Siinä oli selkeät ohjeet leikkimökin rakentamisesta sellaisellekin, joka ei aikaisemmin ole kovin montaa torppaa pykännyt pystyyn. Minä osallistuin vain maalaamiseen ja sisustamiseen, kun taas talon miesväki ahersi mökille perustukset, seinät, lattian ja katon. Leikkimökki kasattiin kuosiinsa sen jälkeen, kun seinäelementit oli tehty valmiiksi. Pienet hanslankarit pörräsivät joka vaiheessa ja olivat tietenkin pollevaa poikaa omine kuulosuojaimineen ja vasaroineen.

Omia sovelluksia teimme ikkunoihin, terassiin ja ulkonäköön muutenkin, mutta rakenteet on tehty tuon Kotivinkin ohjeen mukaan. Ohje ei ole suoraan netissä levitettävänä, vaan sitä voi kysellä täältä. Pikkusiskon perhe teki muutama vuosi aikaisemmin samalla ohjeella ihanan leikkimökin, johon me ihastuimme ja halusimme itsellekin semmoisen. Sinne olikin helppo soitella teko-ohjeita ja vinkkejä rakentamisen varrella.

 

Leikkimökki rakennettiin suurelta osin viime kesänä. Sisustaminen oli taas tämän kesän urakka. Huonekalujen maalaaminen ja loppusilaukset venyivät loppukesälle saakka, kun ei muka vain löytynyt sopivaa saumaa maalaamisille ja muille sisustushommille. Päätettiin pitää ennen koulun alkua leikkimökin tuparit, mikä viimein vauhditti hommia. Monia ideoita jäi vielä toteuttamatta, mutta niitähän voi näperrellä pikkuhiljaa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että nyt siellä voi leikkiä. On pöytää ja penkkiä, hellaa ja allasta - ja luultavasti se mahtavin, kioskiluukku. Lapsuudessa leikittiin meidän leikkimökin kioskiluukulla niin paljon, että ensimmäinen vaatimus olikin saada rakennettavaan leikkimökkiin tuo kioskiluukku tai avattava ikkuna. Meillä yhden ikkunana voi nyt avata. Sisäpuolelle laitoimme pienen tiskin, jotta kaupankäynti olisi tuottoisampaa. Ikkunan kautta kaupataan milloin mitäkin. Välipalaherkutkin on mukavampi käydä ostamassa kioskilta kuin ihan tylsästi vain syödä sisällä keittiössä. Leikkimökin kaikki ikkunat on muuten tehty polykarbonaattilevystä eli pleksistä. Eipähän tarvi pelätä lasinsiruja, kun tunnelma sisällä alkaa pullistua. Yläkerrassa on parvi, jossa mahtuu testien mukaan hyvin nukkumaan yksi aikuinen ja kaksi lasta. Alakertaan mahtuu lisäpatjoja, jos kesähotellissa on joskus ruuhkaa. 

Tupareita juhlistettiin juuri ennen koulujen alkamista asiaankuuluvin menoin. Avajaispuheen jälkeen leikattiin silkkinauha aplodien säestämänä ja sitten rynnättiinkin katsomaan, mitä mökki pitää sisällään. Ohjelmassa oli myös kioskileikkejä, aarteenetsintää ja herkuttelua. Kyllä valmista leikkimökkiä kannatti juhlia! Siinä oli samalla mainio syy kutsua ystäviä koolle nauttimaan loppukesästä ja mukavasta yhdessäolosta.

Just nyt toivon, että tuon päivän lämpöä saisi edes vähän ujutettua lämmittämään näistä ensimmäisistä pakkasista vapisevia varpaita! Syksy on - ihan oikeasti.

Palmikkopipo

Joko teillä päätä palelee? Täällä Lapissa on jo aika raitista aamuisin, pakkasta suorastaan. Siispä tein leggarikankaan jämäpalasta neidille tupsulakin. Idean sain eräältä M:ltä täältä lähikulmilta. Kiitos sulle, jos luet tätä! :) Kangas on siis palmikkotrikoota Ottobrelta ja tupsu tehty pinkistä ja oranssista villalangasta. Pipon kaava on se putkilopipo, joka on tosi helppo ommella. Kiljaiskaa, jos joku haluaa siihen ohjetta.

Leggareista haluan sanoa sen, että oon ihan hurahtanut kaikenlaisiin kuviolegginsseihin! Näitä on ihanaa ja helppoa ommella, kunhan jaksaa ensin kaavat piirtää. Tästä palmikkotrikoosta tein muuten itselle, tälle tytölle ja vielä pikkupirpanalle legginssit ja vielä pipoon riitti!

Tyttären villapaita on ostettu Kontista. Eikö olekin käsittämätöntä, että tällainen ihanuus myydään parilla eurolla? Jonkun käsin neuloma! Tuon päiväpeitteen ompelin viime kesänä tytön sänkyyn. Se on tehty mummoni kutomasta villashaalista, jonka ompelin violettiin fleecevilttiin. Tämä shaali oli jo lapsena minulle tärkeä. Ihastelin sen sävyjä ja käytimme sitä paljon leikeissä. Hyvin on toiminut muuten, mutta neidit tykkää harjailla tätä hiusharjalla, joten siitä on purkautunut säikeitä. Mikään ei ole ikuista.

Kesämuistoja

Pyöreitä kiviä Jäämeren rannalta

Lidlin leimasimella omia merkkejä 

Minimaailma pahvikannesta

Mattojen pesua kesähelteellä

Metsäretkiä ja mustikoita

Tauluja asfalttiliiduilla ja luonnonkoristeilla

Yksi "punaruusu" kotipihasta, se ainoa joka iti...

 Parasta hilloa

Pom-pom-askartelua lastenkemuille.