Vihreänappinen mekko

Tämän mekon kanssa repäsin ja suunnittelin sen ihan ite! Lähtökohtana olivat nuo ihanat vihreät napit ja olemassaolevat kankaat. Piirsin kaavat ompelijaystävän avustuksella ja nyt on tytöllä sitten kotidesignia. (Hieman liian leveä tuli yläosasta ja hihoja pitäisi kasvattaa resoreilla, mutta parasta oli uskaltaa ite alusta asti! =))

Ruskeaa tunikaa tyttö on nyt pitänyt vaikka kuinka paljon! =) Johtunee siitä, että se on mukava päällä ja se on helppo yhdistää bodeihin ja sukkiksiin. Kaava löytyy Ottobre 1/2009 ja kangas on kirpparituttavuus.

Tätä villatakkia kudoin piiitkään. Alun perin siitä piti tulla kummitytön takki, mutta jostain syystä toinen etukappale ei meinannut millään onnistua, kun se piti tehdä peilikuvana. =) Väkersin tämän sisulla loppuun, kun lapsi oli sairaalassa, ja sain hyvän neuvon hoitsulta: kudo molemmat etukappaleet yhtäaikaa lankarullien eri päistä, vaikka pyöröpuikoilla! Lanka Sublime Baby Cashmire on tosi pehmeä ja suloinen päällä. Ohje Moda 1/2008.

Västäräkkejä pihamaalla

Miten nyt onkin niin paljon tekemistä! Västäräkit keikkuvat pihamaalla ja houkuttelevat putsaamaan kukkapenkkejä. Tällä hetkellä olen ilman ompelukonetta ja töissäkin on kauhea kiire. Jotain silti pitää väkertää.

Sain kutsun vauvailtaan ja sen inspiroimana ompelin tämän pikku mekkosen. Leikkasin kaavat suoraan valmiista pikku mekosta ja reipastin luukia sinisillä kanttinauhoilla. Kirpparikangasta tämäkin.

Vaikka tykkään ommella itsekin tyynyjä, tämä Hemtexin Lupiini oli pakko viedä kotiin kesäilmettä tuomaan.

Turkoosi kelkkamme on otettu ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja se on odotellut kunnostusta jo melkein kymmenen vuotta! Tänä kesänä ajattelin sen uudistaa tuossa terassilla. Haluaisin viedä sen sisälle ja nostaa sen selkään ison ruukkukasvin.

Sokerina pohjalla pullat ilta-auringossa! =) Kahvivuoro iski työpaikalla ja sinne aion viedä tuon luumuhillolla täytetyn pullakranssin. Ehkä se saa vielä sokerikuorrutuksen.

Kesäkamppeita

Kukkuu! Aurinko paistaa ja vettä sattaa ja täällä vartioin minä, omassa sisäleikkimökissä. Arvatkaa onko kiva leikkipaikka?

Äiti virkkas mulle kasarimekon Mandarin-merkkisestä puuvillalangasta. Siitä löytyi kirkkaita värejä. Ohje on kirjasta nimeltä Vaatteita virkaten - Uusi Ompelu- ja Käsityökerho, 1981. Mekon seuraksi sain Ottobren kankaasta tehdyt legginsit, joiden malli on mun vanhoista housuista.

Olipa hauskaa juksata äitiä kun se heilui kameran kanssa. Minäpä karkasin yläkertaan.

Äiti pääsi tosiaan käymään Ottobrella ja sitten se innostui ompeleen mulle kesävaatteita. Kärpässienipaita on mun lemppari ja sen kangas ja ohje on tuoretta Ottobreta. Legginsit on tehty Metsolan ruutufroteesta vanhojen housujen avulla. Taitaa tulla kesä.

Tyynysotasilla

Mikä on sen ihanampaa kuin ommella uudet tyynyt tai tyynynpäälliset kotiin! Niitä on nopea ommella ja kuitenkin niistä saa helposti näyttäviä. Kaikki innokkaat nyt vaan tyynysotasille ja samalla kevätilmettä laittamaan.

Silloin muinoin meillä oli häissä vihreäksi värjättyjä pitsiliinoja pöydissä koristeina, nyt ne on ommeltuna sisustustyynyiksi. Taustalla on kiiltävä kangas, jotta pitsi erottuisi hyvin. Ja pakkohan minun oli tilkkutyynyjäkin ommella.

Näitä ja monia muita tyynyjä olen myynyt ja ommellut esimerkiksi tuparilahjaksi. Pitsiliinafanitukselleni ei näy loppua: eräs ystäväni postitti vasta minulle yhden ja käski keksiä sille luovaa käyttöä. Mitähän siitä tekisi...

Sisukset näihin tyynyihin olen ostanut parilla eurolla uutena, mutta kaikki päälliset on ommeltu uusiokankaista. Useimmissa päällisissä on vetoketjut, ettei tartte koko tyynyä pistää pesukoneeseen.

Punaisia ruutuja ja ympyröitä

Haaveilen tällä hetkellä vanhasta valkoisesta puusohvasta, josta tekisin tytölle laitasängyn. Ottaisin siitä kannen pois ja levittäisin sitä normileveyteen, laittaisin sinne uuden patjan ja petaisin sen aina sitten tildamaisella täkillä. Nämä kaksi peittoa tässä yrittävät kertoa, millaista tyyliä tarkoitan.

Mutta nämä täkit ovat siis vauvakokoa (60 cm x 70 cm) ja se suuri täkki siihen puusohvaan odottaa vielä kaapissa viimeistelyä. Jälleen kankaat ovat kirpputoreilta ja huomaan, että pari ruutua on jotain käyttämätöntä jämäkangastakin, Ikealta ja Marimekosta. Vain yksi sama ruutu löytyy molemmista täkeistä, ehkä huomaattekin sen.

Tämä täkki on reissannut maita ja mantuja ja nukuttanut uneen niin kotona kuin vieraissakin. Ja kun materiaalina on kierrätyskankaat, se ei muutu käytössä miksikään.

Laitan huvikseni tänne omat virkkuumattoni. Näitä tuntuu olevan monessa blogissa. Yllättävän paljon yksi pieni matto imee trikookudetta ja sitä myöten hartia- ja niskalihaksia. Lisäksi tarvitaan virkkuukoukku numeroa 10 ja omassa tapauksessani myös ohje Moda 1/2007. Aika herkästi matto muuttuu aurinkohatuksi, jos ei lisää silmukoita oikeaan tahtiin.

Pehmopalikoita

Olin leikellyt jo aika pinon tilkkuja valmiiksi kun keksin, että niistähän voisi tehdä parkettiystävällisiä palikoita. Kun laps lopulta sai nämä lelut leikkeihinsä, äitilläkin unohtui ähertämisen vaiva.

Palikoiden koko vaihtelee; pienimmät ovat 7 x 7 x 7 cm ja suurimmat 14 x 14 x 14 cm ja loput siltä väliltä. Viittä eri kokoa niitä taitaa tällä hetkellä talossa olla. Yllättävän tarkkaa on näiden ompelu; parin millin heitto alkaa jo näkyä. Yhden kuution säästin itselle neulatyynyksi.

Tarvikkeissa ei ole mitään ihmeellistä, puuvillaisia kirpparikankaita, joten pesen likaiset palikat koneessa 40 *C. Ompelijan mieltä on lämmittänyt kun lapsivieraat ovat tulleet leikkiensä keskeltä palikka sylissä kertomaan, että "Tämä on minusta kaikista ihanin."

Ratiritiralla

Jos talvi pitäisi maalata, käyttäisin varmaan sinistä ja vihreää, viileitä värejä. Innostuin virkkaamaan Marimekon mallin mukaan Otuksen, tosin erivärisenä. Tätä oli hauska näpertää, mutta niin paljon pikkujäseniä hänessä on, etten uskaltanutkaan antaa häntä pikkuvauvalle pureksittavaksi. Sen sijaan Otus on nyt hyvässä hoidossa opiskelijakämpässä.

Tämä Kisuliini on tehty melkein yhdestä palasta ja se seikkailee tällä hetkellä lasten leikeissä. Ohje löytyy Modasta 6/2009. Samasta lehdestä löytyy muitakin eläimiä, kuten lehmä ja koira.

Kisuliini pötköttelee tilkkutäkillä, jonka tein pienelle sukulaispojalle. Täkissä kurkkivat villieläimet ovat vanhasta kierrätyskankaasta. Täkin koko 76 cm x 84 cm.

Tässä täkissä paukkuu pakkanen ja leiskuvat revontulet. Tein näitä kaksin kappalein kun tykkäsin niin väriyhdistelmistä. Kokoa täkillä on 60 cm x 72 cm. Tausta on tuota sydänkangasta.