Lehtikatsaus

Kesä, vanha ystäväni,

oli käymässä sitruunamarenkipiirakalla, kun

Syksy soitti ovikelloa.

Aloittelimme juuri herkuttelua, kun 

hän tuli.

Syksy käveli Kesän luo, paiskasi kättä ja istui Kesän lämmittämälle nahkatuolille.

Kesän hulmuavat helmat häipyivät kohti eteistä.

Kun ovi kävi, tuli kumman hiljaista.

Syksy hörppi teetä kirjavat villasukat jalassaan.

Hän sytytti takkaan tulen ja alkoi jutella.

Se kuulosti lehtien rapinalta ja vesipisaroilta, jotka tippuivat lätäkköön.

Mutta minun oli vaikea keskittyä.

Muistelin iloisia ja touhukkaita päiviä Kesän kanssa, veteen sukelluksia

ja mitä lie kaikkea muuta.

Syksy veti keltaiset kumpparit jalkaan ja

tarttui kädestä.

Kävelimme yhdessä kotvasen kujilla.

Koivun latvassa tilhet lörpöttelivät pihlajanmarja-apajista riehaantuneina.

Ne syöttivät toisilleen kypsiä makoisia marjoja kuin keväiset kyyhkyset konsanaan.

Mistä ne ovat niin tohkeissaan, kyselin.

Etkö sinä sitä tiedä, lähetimme kyllä sinullekin etukäteen kutsun, Syksy selitti kärsivällisesti.

Tätähän on suunniteltu koko pitkä täysi kesä.

Kun kukat on kasvatettu ja jälkikasvu lennätetty taivaan tuuliin, 

on lehtileikin aika.

Sitä ne tilhet tiu'uttavat.

Nyt nämä ahertajat

heittävät vihreän velvollisuuden ja pukeutuvat keltaisiin hamosiin ja punaisiin silkkiliiveihin.

He heittäytyvät puuskatuulen vietäväksi ja leijuvat vain!

Hui hai

ees taas

ja kikattavat vain!

Ja kun leikki väsyttää

laskeutuvat

aivan hiljaa

lepäämään.

Siinä ne supattavat puille

noille harmaille joissa on oranssia pitsiä,

että nyt voitte viittoa

pilville korkealla

hiutaleviestinne.

Miten siinä niin kävi

että ne minullekin

lähettivät kutsun tuohon näytökseen.