Yhtäkkiä kaikkialla kukkii

Ilo on väkevää ainetta

Ilo on iloa alusta loppuun

toisin kuin suru

joka kerros kerrokselta

muuttuu murheeksi

...

Oli mulla asiaakin. Ostin keväällä kolme metriä tätä Marimekon trikoota ja arvatkaapa mitä kaikkea siitä sai? Kuvassa näkyvät isonmiehen t-paita ja 150-senttinen trikoopaita olivat viimeisiä tuotoksia. Lisäksi tein 110-senttisen trikoopaidan ja 120-senttisen t-paidan, vauvantäkin ja pikkuhousut. Ja vielä on pari pikku suikaletta jälellä! Olipa siitä kankaasta paljon iloa!

Tuon t-paidan tein miehen vanhan t-paidan kaavalla ja sehän onkin varma tapa saada sopivanmallinen ja mieluisa paita. Kummipoika saa tuon Ottrobren uusimmalla kaavalla tehdyn trikoon kouluvaatteekseen, joten vielä pitää jännittää, onko se sopiva.  (Vieressä kupruilee vanha räsymatto, jonka paukutin joskus nuoruuen kukkeina vuosina. Nyt on hirveä hinku taas päästä mattopuitten ääreen. Oon jo alkanu hamstrata hyviä matonkudekankaita...)

Ihme ilo on: niin äkkiä se ilmestyy

sieltä missä äsken oli pelkkää tyhjää

Vaativa ilo on: ei suostu olemaan kätkettynä

vaan huutaa tulla jaetuksi

Tommy Tabermann

Otokset ovat täältä kotinurkilta ja viimeisissä on ah niin ihanaa kesäillan valoa. 

Nautitaan siitä vielä! =)

Here are some pictures from the area I live, in Northern Finland. I love the light of summertime, when sun shines all the day. The last four pictures has been taken in evening, when light is so soft and beautiful. =)

Suklaasydämiä

Kuvitelkaa höyryävä pihasauna, jossa koivuvastat likoavat haalistuneessa muoviämpärissä ja nurkassa sihahtelee hitaastilämmennyt leppeälöylyinen kiuas. Kun kuumuus pakottaa poistumaan ovesta ulos ja ehkä istahtamaan harmaantuneelle penkille, humisee ympärillä kesä. Pajulintu viheltelee suruisasti ja peippo vastaa siihen ylipirteänä. Talvella tipottelemme tiivistettyä koivuaromia löylykauhaan, nyt sitä tuoksua on pihan täydeltä. Sitä täytyy hengittää pitkään ja rauhallisesti ihan sisimpään saakka, päästää kesä imeytymään ihon läpi kaikkiin jäseniin.

Muistan, miten minut kiedottiin pienenä kylpytakkiin jokaisen saunareissun päätteeksi. Hiukset kuivahtivat huppu päässä ja jätskikin maistui paremmalle froteiseen takkin pukeutuneena. Vaikka meillä ei olekaan omaa pihasaunaa, ompelin lapselle oman pehmoisen saunatakin. Jotenkin se tuntui tarvitsevan sellaista, aivan välttämättä.

Olin jo jonkin aikaa aikonut ommella typylle kylpytakin ja valmistauduin keksimään kaavat itse, kun sitten eräässä Ottobressa (6/2011) olikin aivan suloisia ohjeita, muun muassa tämä Robot Dog -malli. Ostin sitten Löytöpalasta ohutta valkoista joustofroteeta sisävuoreksi ja lupasin vanhalle ruskealle sydänpussilakanalle uuden elämän samaisen takin päällisenä. Yhdistelmä sopi paremmin kuin uskalsin kuvitella, ja ompelukin sujui sutjakkaasti, vaikka toinen kankaista jousti paljon ja toinen hyvin vähän.  Tehosteeksi leikkelin tilkkukankaaksi ostamastani ruudullisesta kirpparikankaasta taskun ja ripustuslenkin.

Napin tilalta mallissa suositeltiin pyöreäksi leikattua tarranauhaa, mikä on hauska idea ja toimii hyvin. Vyöllä puolestaan saa takin kiinni sopivan kireäksi. Kanttinauhan olisi voinut leikata tehostekankaasta, mutta kun sitä ei siihen riittänyt, oikaisin tämän vaiheen valmiilla leveällä kanttinauhalla. Minusta tämän takin vaikein vaihe oli kankaiden leikkaaminen. Ompelussa ei sen sijaan kovin kauaa kestänyt. Nyt voin sitten yrittää kertoa lapselleni, että saunominen kuuluu perinteistä parhaisiin.

Samaisesta suklaasydänlakanasta kokeilin ommella singoallamekkoa, jossa on sellaisia kuminauharypytyksiä edessä ja takana ja hihansuissa. Tein mekon vähän lonkalta ja kokeilumeininki näkyy siinä, mutta saattaapa se päästä vaatekaappiinkin odottelemaan hellekelejä. Tuo kuminauharypytysjuttu ei tuu jäämään ainokaiseksi kokeiluksi, niin mukavaa se oli! 

Loma on niin makea juttu, että sitä täytyy juhlistaa omatekoisilla kuppikakuilla. Kahvikupit ovat saaneet olla ainakin meidän astiakaapissa lähinnä sivustakatsojina, mutta tänään oli heidän vuoronsa. Voitelin kupit ja tein osan muffinsseista niihin. Ohjetta olen muokkaillut terveellisemmäksi ja laitan sen tähän; sen juttu on pätkikseltä maistuva suklaasydän! Nam!

Suklaasydänkuppikakut

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

4 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

200 g tummaasuklaata rouhittuna

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 dl kermaa

2 dl rypsiöljyä

2 dl kahvia

4 kananmunaa

1 pss pätkispaloja

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kerma, öljy, kahvi ja munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Voitele kahvikuppeja ja annostele pohjalle pari ruokalusikallista taikinaa. Laita sen päälle yksi Pätkispala ja taas pari ruokalusikallista taikinaa. Paista 200* C noin puoli tuntia, kuitenkin niin, etteivät kakkuset kuivu liikaa. Nauti paljaaltaan tai vaniljajätskin kera.

Jos kesällä palelee

Näyttää pahasti siltä, että kuopuksemme ei enää kovin kauaa ole mikään vauva, joka kellii kiltisti sylissä, vaan taapero, joka karkailee yhä kauemmas äitinsä helmoista ja irvistelee sitten iloisesti lelujen keskeltä yhdellä ihastuttavalla hampaallaan. Mutta niin kauan kuin saan laittaa lapselle tumput ja pukea ulos nukkumaan, tuntuu että kyseessä on vauva.

Tällä kertaa kerron kuvin ja sanoin, miten voi kuluttaa rattoisasti sadepäivän hetken sisällä ommellen ja pieniäkin kangastilkkuja hyödyntäen. Lopputuloksena syntyy söpöt tumput lämmittämään pieniä nyrkkejä. Ohjeen olen kehitellyt itse.

Asettele lapsen käsi kankaan päälle ja piirrä sen avulla tumpun kaava. Varaa 2 cm saumavaroja. Leikkaa mallin avulla 4 x päällisiä ja 4 x sisävuoripaloja. Kesätumppuihin käy kaksi eri trikoota, talvitumppuihin olen laittanut sisälle mikrofleeceä. Ompelut tapahtuvat aina oikeat puolet vastakkain. Resoripala (noin 12 cm leveä ja 12 cm korkea) ommellaan suoraompeleella läheltä reunaa.

Päälliset ommellaan saumurilla tai jousto-ompeleella, niin että alareunat jäävät auki. Vuoripalat ommellaan muuten samoin, mutta kaarelle jätetään aukko, jonka avulla tumpun saa käännettyä oikein päin.

Seuraavaksi tumppukappaleet käännetään oikein päin ja asetellaan resorin sisään niin, että resorin nurjapuoli jää ulospäin. Ompele ranteet ympäri niin, että päällimmäisenä on resori. Lopputulos näyttää siten pitkältä pötkylältä, jossa saumat ovat näkyvillä.

Käännä tumppu oikein päin vuorikankaaseen jätetyn aukon kautta. Ompele aukko umpeen oikealta puolelta. Jos haluat siistit tai käännettävät tumput, ompele käsin. Jos on kiire, ompele koneella. Vauva ei protestoi, vaikka oikaisisit tämän vaiheen.

Käännä lopuksi vuorikangas sisäpuolelle ja nauti lopputuloksesta. Kokeile tuliko sopivat. Käy tarkistamassa, sattuuko sävy yksiin ulkohaalarin kanssa ja kurkkaa samalla ulos. Huokaise helpotuksesta, jos siellä edelleen sataa ropisee. Jos ilma liiaksi lämpiää, jäävät tumput pian pitämättä...

T niin kuin t-paita

Monien yritysten ja erehdysten jälkeen t-paitojen ompelu alkaa hahmottua. Oma konseptini on saanut tartuntoja sieltä täältä ja ehkä se tulee vieläkin muuttumaan. Kuitenkin kerron nyt teille, mitkä pikkuasiat ovat mielestäni tärkeitä onnistuneen t-paidan takaamiseksi.

- Sopiva kaava tulee mittaamalla lapsen rinnanympärys. Omalle lapselleni sopii Ottobren peruskaava, slimfit oli tosi kapea ja luovuin siitä.

- Kaula-aukko on se hankalin. Ompelen itse ensin vasemman olkasauman. Sitten mittaan kaula-aukon. Sopiva resorin pituus on 0,71 x kaula-aukko saumavaroineen. Resorin leikkaan tilkkuleirkkurilla 5-6 cm:n levyseksi. Ompelen resorin saumurilla kaula-aukkoon oikeat puolet vastakkain, sitten nuppineulaan resorin nätisti ja ompelen kaksoisneulalla huolellisesti kiinni. (Jos jotain teistä kiinnostaa, voin laittaa kuvilla tämän vaiheen.)

- Hihat teen seuraavaksi ja samaan tyyliin kuin kaula-aukon, tosin en niin kireillä resoreilla. Resorit laitan siksi, että muuten hihansuut tuppaavat kääntymään käytössä.

- Seuraavaksi ompelen saumurilla toisen olkasauman, hihat, sivusaumat ja huolittelen helman. Tikkaan helman ompelukoneella sellaisella peitetikkiompeleella. Se toimii hyvin! Suosittelen pallokärkineulaa, jos haluaa, että paita on pitkäikäinen eikä ala purkautua ompeleen kohdalta. Yllä olevan t-paidan tein Marimekon trikoosta kummipojalleni. Muuten taisi olla sopiva, mutta hihansuut kuulemma kiristivät, kun oli niin isot habat! =)

Keltasirkut sirittävät meillä päin! Tämä yksilö ilahdutti meitä linturetkeläisiä poseeraamalla kiltisti kauan paikallaan. Siinä se esitteli hienoa kevätasuaan keikkuen puolelta toiselle. Kävimme Liminganlahdella koko perheen voimin retkellä, mutta sitten sade yllätti ja pakenimme uusiin luontokeskuksen sisätiloihin. Olipa siellä hienoa! Suosittelen.

Alla oleva kärpässienitrikoo tarttui mukaan Metsolan avajaisista. Minusta tämä on laadukas kangas ja printti kestää hyvin käyttöä. Alkuun kangas tuntui aika hempeältä, mutta punaiset resorit piristävät kummasti, vai mitä? Helman ommel näkyy tästä hyvin.

Muistatteko pipokokeiluni? Tämä t-paita syntyi samaisesta kankaasta, värikkäästä ohutraitatrikoosta, joka on majaillut jo liian kauan kangaskaapissani. Päädyin yhdistämään siihen tonttulakkitrikoota ja turkoosia resoria. Hmm... en oikein osaa sanoa, toimiiko tämä yhdistelmä.

Ja loppuun sääennustus, joka on tehty sateen ropistessa tulvalammikkoon. 

Ensi kesänä ei tarvitse palella: 

koko maassa vallitsee 

kolmen kuukauden mittainen t-paitakeli ja 

mangomelonipallot myydään loppuun

jätskikioskeilta.

Silmukatsaus

"Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja touot ja muut."

Eino Leino

Harakanpoikia ja tulvavesiä

Lapset saivat odotetun pienen serkkupojan ja sen jälkeen tuli kevät. Mikä ihana aika syntyä maailmaan, kun kaikki luonnossa alkaa alusta ja kasvaa yhtä aikaa! Pienelle harakanpojalle keväät ovat tästälähin aina erityisiä ja odotettuja. Ompelin yksinkertaisen viltin hänelle Marimekon raitatrikoosta ja turkoosista mikrofleecestä. Pyöristin reunat ja laiton merkin. Tähän voi sitten kääräistä jos tulee kylmä.

Ehkä sinä et mikään ihme olekaan.
Koko olemassaolo on. Maailma, tajunta, ihminen.
Sinä vain palautat sen meille,
palautat sen silmiemme eteen. Sisimpäämme.

Lassi Nummi

Kaksijapuolivuotias on siinä iässä, että saa valita tilanteen mukaan, onko iso vai pieni. Jos rapistellaan karkkia, ollaan isoja, mutta aikuisten kanssa syödessä pöydän päälle yltää vain leuka, jos sekään.

Tämä koroke on ollut to do -listalla ja jonkin aikaa. Ensin piirsin kaavan ja leikkasin kankaat, sitten mies sahasi vakaalla kädellään superlonista sopivat palaset sisuksiin ja lopuksi ompelin päällisen. Koroke pysyy paikallaan tarranauhojen avulla. Taakse jätin halkion, josta änkesin superloninpalat paikoilleen. En tiedä onko tämä kaunis ja kestävä, mutta ainakin se poisti yhden jatkuvan ongelman arjestamme: kilpailun syöttötuolista.

Meillä on oltu sairaita ja ollaan edelleen. Kävimme pienellä kevätajelulla kuitenkin lasten kanssa katselemassa tulvivia jokia. Heti kun näimme tutun kosken, ihan huikaisi! Siinä oli ihan eri tavalla voimaa kuin talven kangistamassa hiljaisessa virrassa. Lapsikin supatti ihmeissään: "Äiti kuuntele, tuota vettä."

Nautitaan keväästä!

Sopivan pieniä

Veikkaanpa että moni jää ommellessa koukkuun nimenomaan siihen tunteeseen, joka tulee, kun saa jotain valmiiksi. Se tunne on niin hieno, että se täytyy kokea uudelleen ja uudelleen. Tässä vasta kokoonnuimme käsityöstä innostuneiden ystävien kanssa kujelmat kourassa saman katon alle ja hörpimme kupin kuumaa. Juttelimme siinä, että pitää älytä tehdä tarpeeksi helppoja ja pieniä kokonaisuuksia, että joskus tulee myös valmista.

Nämä postauksen ompelukset ovat ihanan nopeita surautuksia. Toisinaan aika on kortilla, mutta tekisi kuitenkin mieli päästä Berninan kanssa juttusille. Yritän opetella sitä, että välillä riittää, että saa ommella pari pipoa kauniista kankaasta. Ilomielihän siitäkin tulee! Mittasin tyttöjen päänympärykset ja ompelin saumurilla ihan summissa nämä kevätpipot ja kivat tuli. Trikoo on Ottobrelta kauan sitten ostettua.

Marimekon raitatrikoo yritti taipua pikkuhousuiksi, mutta meillä on vielä neuvoteltavaa, ennen kuin teen näitä isompaa satsia. Kaava on varmasti hyvä, mutta lahkeet ja vahvike täytynee tehdä ensi kerralla toisin.

Keltaiseen teepaitaan halusin applikointia ja siinäkin täytyi tyytyä pieneen kokeiluun. Typylle bambi on tärkeä lisä ja sitä täytyy silitellä ja ihmetellä. Kuva on siis leikattu valmiista bambitrikoosta ja ommeltu kiinni liimakankaiden avulla Ottobren ihanaan raitatrikooseen. Velourhortsit tein viime kesänä ja ne ovat rekvisiittaa, kuten myös matto alla, joka on tuore kirppislöytö.

Maa on taas vitivalkea, mutta uusi lumihan on vanhan surma.
Kevät tulee p i e n i n askelin.