Paperikasseja Myllykahvilassa

Oikeastaan kaikki kävi hyvin nopeasti. Olin yhtäkkiä taas lupautunut mukaan projektiin, mikä tarkoittaisi lisävipinää muutenkin touhukkaaseen kesään. Ylivieskassa sijaitsevassa Myllykahvilassa myydään herkullisten vohvelien lisäksi myös käsitöitä, ja sinne olin tohkeissani lupautunut viemään tuotteitani myyntiin. Viime vuoden joulumessu-urakoinnin päätteeksi olin kyllä päättänyt, että ei enää mitään vastaavaa, mutta turha kai sitä mitään tässä elämässä on varmaksi päättää.

Kahvila sijaitsee joen varressa, vanhassa myllyssä, ja on tunnelmaltaan oikein herttainen. Myllyn hämärään astuessa juuri paistettujen vohvelin tuoksu on viedä jalat alta. Kun suurin vohvelinnälkä on voitettu, voi jo vilkuilla ympärille ja huomata siellä niitä käsitöitäkin. Siellä on nyt siis minunkin pikkupiste, jossa on myynnissä teillekin jo tuttuja tuotteita: paperikasseja, eläinkoruja ja tiskirättejä. Ajattelin päästä helpolla ja pysyä samoissa tuotteissa kuin aikaisemminkin, mutta kylläpä sitä touhua silti riitti. 

Samaan aikaan alkoi myös tuntua siltä, että haluaisin jonkun tekijänimen, jota voisin käyttää mahdollisissa tulevissa tapahtumissa tai ihan vain itseommeltujen vaatteiden ompelumerkeissä. Ja sen tekijänimen keksiminen taisi ollakin se kaikista haastavin juttu. Viime tinkaanhan sen päättäminen meni, ja hintalappuja sekä muita nimen sisältäviä pakkauksia näpersin viimeisenä iltana hyvin myöhään. Päätin, että toistaiseksi teen tuotteita lottalii -nimellä. Siskot ja ystävät auttoivat minua tässä nimiasiassa, joten kiitos vaan teille kaikille! ❤️

Tilasin siis paperikasseja sekä tiskirättejä ja painoin niihin pitsiliinoja! :) Jotain uutta kehittelin myös. Paljon onnea -kassien idean sain eräältä teini-ikäisten äidiltä, joka harmitteli, että erityisesti pojat eivät jaksaisi millään kirjoitella onnittelukortteja kavereiden synttäreille lähtiessä. Jos onnittelu lukisi kassissa, voisi kortin kirjoittamisen unohtaa kokonaan. Jospa tuota Paljon onnea -kassia voi muidenkin mielestä antaa myös pojille, pitsiliina kun on sen verran romanttinen ilmestys.

Tilasin suurimman osan paperikasseista Napakalta. Harmi, että sieltäkään ei jatkossa saa pienempiä eriä kasseja. On ostettava koko laatikollinen (esim. 250 kpl) samanvärisiä ja -kokoisia kasseja. Eihän se sovi tämmöselle pikkupuuhastelijalle. Nyt vielä kuitenkin sain, ja nopeasti sainkin. Jo seuraavana päivänä postipoika toi kassit ovelle. Napakalta tilasin limen, fuksian, mustan, hopean ja tummansinisen värisiä kasseja. Donnolta tilasin muutamia valkoisia.

Aika pirteitä tuli näistä kirkkaimmista väreistä! Lime ja fuksia vielä lähikuvissa.

Mutta siis lottaliin paperikasseja ja muita väkerryksiä myytävänä Ylivieskan Myllykahvilassa 8.8.2015 saakka! Tarkempia aukioloaikoja voi katella Myllykahvilan omilta sivuilta.

Matkantekoa

Ensin se oli vain heitto, sitten idea alkoi elää niin, että se piti ankkuroida yhteen tulevien lomapäivien kanssa. Suunnitteluvaiheessa yritimme yhdistää haaveet tosiasioihin. Lopulta starttasimme. Heti kesän alussa pääsimme yhdessä Lotan perheen kanssa autolomalle Tanskaan. Matkassa olivat molempien koko perheet ja sitenpä siitä muovautuikin varsinainen lastentahtinen tutkimusmatka. 

Jo alkumatkasta Etelä-Suomessa pääsi kesätunnelmaan ja kyllähän se piristi pitkän kotonaolon jälkeen pällistellä uusia maisemia ja taivutella kieltä vastaanottajan koodiin sopivaksi. Voisimme koota siitä oman kokonaisuuden erikseen, jos se jotakuta kiinnostaa. Kertokaahan, onko sellaiselle tarvetta. Kuten arvata saattaa, ajomatkaa ja istuttavaa kertyi reilusti, joten joku käsityö piti saada mukaan. Tällainen raitaneuletakkihan siellä syntyi.

Tätä Kässänopen painajaista ei ole suotta kehuttu helpoksi työksi. Koska siinä neulotaan koko ajan oikeaa, ei tarvitse vilkuilla työtä, vaan voi antaa käsien luoda uusia silmukoita ja samalla katsella vaikkapa kauniita nummimaisia peltomaisemia. Käytin apunani kahta ohjetta. Ensin katselin Kotipalapelin sivuja ja sitten innostuin tuosta raglanmallista, kun sen saa valmiiksi vähemmällä yhteenompelulla.  Tein ohjeen mukaan koon 86 cm, mutta käytin pienempiä puikkoja, joten tämä ehkä vastaa kokoa 74 cm. Lanka on bambupuuvillaa, joten takkia voi pestä.

Ohjeesta poiketen tein takkiin vetoketjun, sillä napit tahtovat aukeilla käytössä. Tuin vetoketjun nurjalta puolelta puuvillanauhalla. En tiedä näkyykö se kuvasta, mutta siellä se on. Takin kutistin pesukoneessa sen valmistumisen jälkeen ja vasta sitten ompelin vetoketjun kiinni. Joko arvaatte mitä tällainen pikkutakin neulominen tarkoittaa?

Tällaista toista matkaa olemme taas taivaltaneet lähes samaan tahtiin <3. Olemme iloisia, kun saamme jakaa kokemuksiamme taas toistemme kanssa. Aina se on yhtä ihmeellistä ja monet pienet asiat täytyy pohtia uudelleen ja uudelleen. Nyt olemme jo loppumetreillä, jos niin voi sanoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin, viimeistään ruska-aikaan meillä on teille uutisia kerrotavana, ehkä aiemminkin. Ajatuksissamme nuo pienet maailmanvalloittajat ovat valmistelleet tilaa itselleen jo koko tämän kalenterivuoden ajan. Ensin he vain hipaisivat hennosti sydämen syrjää, nyt siellä taotaan jo kylkiluita lommoille. Ketähän tärkeitä tapauksia me oikein saamme joukkoihimme?

Kullanhohtoisia eläintauluja

Saatatte jopa muistaa ne eläinkorut, joita reilu vuosi sitten tein rohkaisemaan meidän pikkupoikia kerhoon jäämisissä ja muissa jännittävissä tilanteissa. Sen jälkeen on tullut tehtyä eläinkoruja vähän suuremmissakin määrin mm. joulun alla myytäväksi sinne Naisten joulumessuille.

 

Koska kaikista muovieläimistä ei vaan ole ollut koruiksi, on sarvikuonoja, virtahepoja ja muita mylvijöitä pyöriskellyt pöydän perillä odottamassa omaa paikkaansa. Joskus selatessa blogeja, vastaan tuli eläintaulu, joka oli tehty juuri samanlaisista muovieläimistä. Pistin idean mieleen ja nyt sen sain toteutettua.

Halkaisin eläimet ensin vatsan kohdalta halkipoikki. Puukko riitti hyvin siihen hommaan ja leikkauspinnastakin tuli tasainen ja siisti. Kiinnitin puolieläimet ruuvilla pahvinpalaseen, jolloin maalaaminen spraymaalilla oli helppoa. Kun maali oli kuivunut, irrotin eläimet ja aloin sommitella niitä varsinaiselle taulupahville. Käytin paspispahvista ylijääneitä keskuspahveja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin paksuutensa ja jämäkkyytensä vuoksi.

Kiinnitin eläimet taulupahvillekin ruuveilla. Eipähän ihan ensimmäiset savannin tuulet pääse irroittamaan patsastelijoita alustastaan!
 

Muutama kotimainenkin maatilan eläin saa nyt jatkaa eloaan kultaisen hohteen ympäröimänä! 

Kesähepeniä

Kesä yllätti tällä kertaa niin, että vanhimmaisen vaatekaapissa ilmeni huolestuttavaa vajetta. Eivätkö lapset yleensä saa kasvupyrähdyksiä kesän jälkeen? Samalla kun tein jotain esikoiselle, tuli keskimmäisellekin leikeltyä pari vaatetta. Tässä muistiinpanonomaisesti kuvia tekeleistä. 

Pupu Tupuna -kangas on ostettu Metsolasta alun perin nuorimmaista ajatellen, mutta isotsiskot ihastuivat siihen niin, että saivat sitten molemmat tällaiset hieman puhvihihaiset t-paidat. Kaava on Ottobren Hoops-t-paita. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmikseni huomasin vasta molempien paitojen valmistuessa, että tuolla alahelmassa on tuollainen värivirhe. Kangas on ostetu pakalta, mutta ehkä sain tuon verran lisää kangasta tai sitten vain sellaista sattuu. Koot ovat yllättävän pieniä.

Hameen kaunis harmaa pallokangas on puolestaa Eurokankaasta. Resori löytyi Ottobrelta. Piirsin hameen kaavan jonkun kulahtaneen kirppishameen pohjalta. 

Pikkusisko halusi harmaan hameen kaveriksi vaaleanpunaista efektiä, joten äitihän tietysti totteli. Sattumalta hame sopii hyvin paitsi tuon Tupuna-paidan kaveriksi, myös aiemmin ommellun kettupaidan alaosaksi. Kettukangas on Ottobrelta ja tytön itse valitsema. Hän on tykästynyt kettuhahmoihin. T-paidan kaava on muokattu muistaakseni Ottobren kaavasta. Trikoot löytyivät myös samaisesta putiikista.

Ostan vaikeampiin sävyihin usein valmiiksi oikenvärisen resorin, jotta ommellessa ei tarvi tyytyä viereisiin sävyihin. Näköjään tuollainen lohenpunaiseen vivahtava on nyt nätti, kun sitä löytyi kanttinauhanakin.

Taannoisella mökkireissulla ompelin kaksi samankokoista t-paitaa. Toinen meni kummipojalle ja toinen omalle neidille. Leikkausvaiheessa hoksasin, että voin sekoittaa kankaat keskenään. Eli tyttärelle tuli tällainen sammakkopaita ja kummipojalle raitapaita sammakkohihalla. Kangas on vanha löytö, mistäköhän? Raitatrikoo on Marimekolta.

Kun kerran nuorempi sai valita oman kankaan kesävaatteisiin, niin tokihan vanhempikin. Pinkkiä sen olla pitää! Mehustin tähtikangasta raitatrikoilla ja värikkäillä resoreilla, jottei mekosta tule liian yöppärityylinen. Kaava tähän peppimekkoon on Mekkotehtaan Orelma ja jälleen kerran yllätyin, miten reiluja ne koot ovat. Tänä neiti käyttää kokoa 122-128 cm ja tein tämän 116 cm koossa. Reiluhan siitä tuli. Mittausten mukaan neiti olisi vaatinut peräti kokoa 98 cm. 

Keskimmäinen neiti sai yllättäen naapurilta tämän siivouspuuskan yhteydessä mekkotarpeet. Kiitos näistä! =) Tein näistä iisibiisimekon omalla viritelmälläni. Eli valmis H & M:n trikoopaita yhdistyi kissakankaaseen framilon-nauhan avulla. Näitä mekkoja voisi tehdä enemmänkin, nimittäin ei se huono juttu ole, jos ompelus valmistuu nopeasti. Ohjeeni tuohon mekkoon löytyy tästä.

Kaunista kesää teille lukijoille! Nautitaan lämmöstä ja lekotellaan auringossa. =)

Kesätakkeja pikkuneidille

Niin se vain tuli aika, että minäkin näpertelen rusettivaatteita ja pinkkejä takkeja! Parin pojan jälkeen on kyllä ollut niin mukava ommella tyttöjen vaatteita. Kesä vaan pääsi taas yllättämään, vaikka monena vuonna se onkin kevään jälkeen uskollisesti saapunut. Kiireellä piti nämäkin vaatteet saada valmiiksi ja käyttöön, kun nurmi alkoi vihertää ja aurinko paistaa.

Viime vuonna tein tällaisen samantyylisen vuoritetun collegetakin kaukalovauvalle. Sitä tuli käytettyä tosi paljon, minkä vuoksi päätin tällekin kesää ommella pehmoisen, hupullisen lämmikkeen. Kankaan oon ostanut Metsolasta ja kaavan pohjana käytin Ottobren Sweetheart -hupputakin kaavaa (4/2013). Huppua muokkasin ja laitoin nappien sijaan vetoketjun.

Ompelupiirissä muutama äiti taiteili rusetteja huppujen piristykseksi tyttöjen vaatteisiin, ja koska se näytti vaan niin nätiltä, minäkin päätin kokeilla. Muokkasin takin huppua niin, että siihen tuli tuo keskikaitale, jonka saumoihin sain rusetin päät upotettua. Hauska pieni yksityiskohta siinä nyt komeilee.

Kesän tulo näkyy meidän pihalla siinäkin, että kesälampaat ovat saapuneet. Tänä vuonna meillä on erityisen kesyjä lampaita, joita kiinnostaa mm. kuivuneet ruusunkukat. Ja mikäs sen mukavampaa lapsista kuin syöttää lampaille herkkuja!

Toinen takki syntyi Rockserin anorakkikankaasta. Löydettiin siskon kanssa Kajaanin tehtaanmyymälän kangaspuolelta sopivan pitkä soiro jotain testipalaa, josta saatiin molemmat tehtyä tytöillemme takit. Vähän piti purkaa testiompeluksia, mutta muuten kangas oli oikein hyvä ja sopiva pikkutakin ompeluun.

Yritin vähän matkia Rockserin vetoketjutakkeja tuossa hupun ja kauluksen seutuvilla, mutta ei siitä nyt ihan samanlainen tullut. Onpahan nyt kuitenkin sopiva takki, kun noin pientä kokoa ei Rockseri valmista takkien puolella.

Takki on ihan pinkki. Yltäpäältä se on pinkki ja kun pikkutyttöjen kengissäkin näyttää olevan lähes aina pinkkiä, niin on nyt sitten pinkkiä kerrakseen! Kyllä siinä on kanarouvillakin päivittelemistä.

Toivotaan, että koko kesä ei mene takkeihin verhoutuen. Voisin vaikka seuraavaksi alkaa hellemekkoja ommella. Ettei vaan tuu taas kiirus! :)

Äiti se ompeli pimpeli pompeli

Olipa kerran pieni ompelupiiri, jossa haastettiin toinen toisiaan ompelemaan isälle marraskuun juhlapäiväksi collegehousut. Tämän tarinan nainen innostui haasteesta kovasti, sillä hänen miehensä rakasti kotihousuja ja erityisesti collegeja. Muistoissa oli vieläkin lämpimänä, miten edelliset Puma-merkkiset collegehousut oli otettu taannoin niin riemulla vastaan. Nyt nuo pumat olivat jo polvista aivan puhki kuluneet, ja niinpä idea uusista vieläpä itse ommelluista lahjapöksyistä osui ja upposi.

Isäinpäivä hurahti kuitenkin salakavalasti ohitse pienen vauvan kanssa häärätessä, joten katse kääntyi pian tulevaan jouluun. "Nyt on hetkeni koittanut!" ilakoi nainen, kun isä otti vanhemmat lapsoset mukaan ja antoi äidille kokonaisen viikonlopun omaa aikaa ommella ja valmistella joulua. Kun ovi paukahti kiinni, nainen tarttui saksiin ja leikkeli surutta entiset rakkaat pumat saumoista auki. Nuo Pumat olivat kuulemma juuri oikean malliset: sopivan väljät ja kuitenkin tarpeeksi napakat. Nainen  kaivoi Eurokankaan pussista harmaata collegea ja ryhtyi leikkelemään. Iloisesti sujui se touhu ja vauvakin älysi antaa ompelurauhan. Kangaskaupan myyjä oli kannustanut ompelemaan heti kankaasta, nimittäin kutistuspesuun ei tällä kertaa ollut aikaa, pitihän housujen olla jouluyllätys. 

Joulu juhla riemuisa tuntui erityiseltä. Vuoden takainen raksaressi oli kuin poispyyhitty ja palkintona pallonkasvatuksesta jokelteli pieni suloinen nyytti vaunuissaan. Lahjoja avatessa jännitys huipentui korkeuksiin ja voi sitä iloa, kun isä avasi lahjansa ja löysi sieltä uudet pehmeät kotipöksyt! Entiset olivatkin mystisesti kadonneet, ja miehellä oli siitä jo kerennyt tulla levoton mieli. Koko joulun ajan housut olivat menossa mukana, jos eivät isällä jalassa, niin sitten lasten leikeissä karhuasuna.

Mutta, niin kuin kaikki ihana, nämäkin juhlapyhät olivat pian ohi, ja arki alkoi. Silloin työnnettiin lahjahousutkin ensimmäistä kertaa pyykkikoneen uumeniin. Ja kuinka ollakaan! Niitä ei ollut enää tuntea entisikseen pesun jälkeen. Paitsi, että niistä olivat kadonneet kaikki jouluherkkujen tahrat, ne olivat päättäneet myös kutistua reilusti. Lahkeet olivat yli 10 senttimetriä lyhemmät kuin jouluaattona. Mies vihelteli huolettomana ja puki ylleen nilkkavillat paljastavat puolipöksyt. "Voin minä näitäkin pitää", hän lupautui kiltisti. 

Aikansa paljaita nilkkoja seuranneena naisen alkoi käydä sääliksi miestään. Häntä myös hävetti oma epäonnistuminen ompeluasiassa. Tietysti college kutistuu, ja vielä reilusti. Miten se siinä ompeluhuumassa saattoikin unhoittua! "Teen uudet ja paremmat", päätti nainen.

Keväällä perheen loma tähdättiin Kainuussa niin, että ompelija pääsi juuri oikealla kellonlyömällä käymään R-Collectionin tehtaanmyymälässä. Mikä aarreaitta se olikaan, täynnänsä laadukasta kotimaista puuvillaa! "Nyt voin tehdä miehelle uudet ja vieläpä kestävät kotihousut!" iloitsi nainen. Iloon taisi sekoittua hieman liikaa innostusta, sillä kotona nainen huomasi, että jostain kumman syystä hän oli ostanutkin harmaata collegea vain metrin. Eihän siitä määrästä saa miehelle housuja! Onneksi apu oli lähellä, nimittäin samalla viikolla kun he palasivat reissustaan, avattiin kotipaikkakunnallekin R-Collectionin tehtaanmyymälä. Ei mennyt kuin yksi pieni kesäkausi, kun nainen uskaltautui uuteen housuyritykseen. Ensin toki piti pestä kangas. Sitten leikata.

Tällä kertaa totuus paljastui jo ensimmäisellä kokeilukerralla. Nimittäin nämä housut olivat slim fit sanan varsinaisessa merkityksessään. Tarkemmin asiaa mietittyään, nainen muisti, ettei ollut lisännyt hienoihin Puma-kaavoihinsa saumavaroja. "Hmm, kyllähän näitäkin pitää", lohdutteli mies. Tästä lähtien hän tallasi kotinsa lattioita vuorotellen nilkkavillapöksyissä ja slim fit -verkkareissa, joissa oli kapeuden vastapainona liian löysä vyötärö.

Sopivassa sisupuuskassa nainen marssi vielä kerran tuohon parhaaseen college-kauppaan. "Haluan harmaata collegea kaksi metriä", hän sanoi heti ovesta astuttuaan. Mutta kaupassa ei enää ollutkaan harmaata kangasta. Oli armeijan vihreää, haaleaa sinistä ja muita houkuttelevia vaihtoehtoja. Nainen ei tiennyt mitä seuraavaksi tekisi. Hänen päänsä löi jonkin aikaa suorastaan tyhjää. "Haluaisitko, että yrittäisin tilata sinulle tehtaalta harmaata collegea?" myyjä tiedusteli ystävällisesti. "Kyllä", huokaisi nainen onnellisena. Ja parin viikon päästä nainen sai peräti kuusi metriä ihanaa täydellisenharmaata collegea suoraan tehtaalta. Kieli keskellä suuta hän pesi kankaanpätkän. Leikkasi housunkappaleet. Ompeli sitäkin huolellisemmin. 

Se ei ollut juhlapäivä, kun housut valmistuivat. Ehkä se oli tiistai tai keskiviikko. Mies tuli töistä kotiin ja sai syliinsä pehmeän harmaan paketin. "Kokeilehan", kannusti nainen elohiiri silmäkulmassa vipattaen. Mies keskittyi tilanteeseen ja kokeili. Venytteli vyötäröä ja kokeili taskujen korkeutta ja resoreiden venyvyyttä. Housuissa oli jotain tuttua. Niissä ei ollut mitään spesiaalia ja istuivat kuin ne vanhat kunnon Pumat. Niissä ei varsinaisesti mikään häirinnyt. Nainen katseli housuja ja miestään, ja jostain syystä elohiiri rauhoittui päiväunille. "Nämä nyt olivat sellainen perusompelus", nainen harjoitteli kommentoimaan. "Osallistuin vain yhteen pieneen haasteeseen ja tekaisin nämä pöksyt. Niinhän se menee."

Pikkuisia vaatetestailuja

Testailin tämän postauksen vaatteissa pieniä juttuja, jotka ovat olleet mielessä jo pitempään. Tällä kertaa tein erityisesti nuorimmaiselle arkivaatteita. Kai se on yksi ompeluriippuvuuden muoto, jos ompelukoneet pitää ottaa mukaan perheen mökkilomallekin. Tekeeköhän kukaan muu samaa? Olipa ihana ommella rauhassa hiljaisessa mökissä sillä aikaa kun neiti nukkui päikkäreitä ja isä ja isommat ulkoilivat tunturin juurella. Kyllä siinä koneiden surinassa suli pois paljon turhia jurputuksia ja pääsi hetkeksi jonnekin luovemmalle levelille.

Tämä musta body on siinä mielessä testailua, että unohdin pakata reissuun mustaa resoria ja jouduin turvautumaan trikookanttiin. Kangas on R-Collectionin napakkaa trikoota, joka ei juuri jousta. Lopulta päädyin leikkaamaan trikookanttia 6 cm:n kaitaleena lähes saman mitan kuin tarvittavassa reunassa oli mittaa. Eli jos kaula-aukon mitta oli 35 cm ennen kanttausta, oli trikookantti 34 cm. Tuolla "lahkeissa" rypytin hieman pyllynpuolelta bodykangasta ja hyvin toimi. Olihan se ihana tunne, kun testasin bodya neidille ja niin sopiva oli! Eihän tässä sinänsä mitään kovin erikoista ole, mutta harvoin tulee ompeluksesta näin hyvä mieli kuin tästä. 

Mustilla saumurilangoilla tein tällaisen singoallamekon bodyn kaveriksi. Kaava on vanha ja sitä on käytetty muun muassa eräässä hirvimekossa. Taisin saada kaavan joskus aikoinani ompelukaveriltani, joka oli saanut sen joltain toiselta kaverilta. Varsinaista alkuperää sille ei ole tiedossa. Kiva on kaava edelleen ja taidan tehdä tällä enemmänkin mekkosia kesäksi. Trikoo tekee vaatteesta rennon joka tilanteessa. Tähän mekkoon ei liity sen kummempia testailuja, harvinaisen sujuvaa ja nopeaa oli kappaleiden yhdistely. Kangas on Ottobrelta joskus ostettua.

Tällaista kokonaisuutta ajattelin näille vaatteille. Kesällä bodyn voi jättää pois alta. Leggarit löytyivät kaapista, luultavasti Lindexin.

Testailut jatkuivat tällä kertaa piposaralla. Ensin opettelin kaavan piirtämistä, jossa apuna käytin Mallikelpoisen pipo-ohjetta ja muokkasin sitä mieleisekseni. Mukavan mallin sain lopulta aikaiseksi ja tyytyväinen olen ollut. Pipoja on tullut tehtyä muunkinlaisia, mutta laitetaanpa tämä yksilö edustushommiin rusettinsa vuoksi. Tämä pipo on tehty kolmejapuolivuotiaalle, joten se on siis tuolle pienelle mallille aika reilu. Musta kangas on R-Collectionilta ja tuo raitakangas Ottobrelta. Tähän malliin ommeltu rusetti pysyy hyvin menossa mukana, olipa vauhti sievää sipsuttelua tai railakkaampia pihaleikkejä. Pyöräilykypäräkin mahtuu vielä päähän. 

Meillä on kotona eräs, jolta saisi ottaa mallia uuden oppisessa. Ollapa itselläkin samanlainen tahti!

Testailumieltä tähän viikkoon! :)